Uuteen kotiin

Perheenlisäyksen myötä meidän on ollut pakko alkaa katselemaan uutta kotia. Suurimpana syynä on nykyisen asunnon kallis vuokra, sekä se, että äitiysloman myötä mun tulot tippuu melkein puolella, jolloin jouduttaisin elämään jo köyhyysrajalla. Lisäneliötkään ei tässä tilanteessa haitaksi olisi, mutta ehdoton ykkösprioriteetti on halvempi vuokra. Aloitettiin haku kaupungin asuntoihin jo hyvissä ajoin, mutta koska muutos tuloihin tulee vasta kesäkuussa ja lapsi syntyy heinäkuussa, ei sitä kautta tarjousta ole vielä tullut. Muutenkin kaupungin asuntoihin pääseminen pääkaupunkiseudulla tuntuu olevan sellainen lottovoitto, ettei sen varaan kannata laskea yhtään mitään, joten myös muut vaihtoehdot on hyvä pitää esillä.

Helmikuun lopulla hakuvahti tuotti tulosta, ja vuokraoveen oli ilmestynyt kivan näköinen kolmio suht läheltä nykyistä tukikohtaamme. Muutama kilometri enemmän metsään, mutta rauhallinen ja luonnonläheisempi asuinympäristö ei haittaisi ollenkaan. Päin vastoin, on vain mukavaa jos läheltä löytyy metsää, uimarantaa, lenkkipolkuja ja ylipäätään rauhaa. Ilmoituksen kuvat oli tosi kivat, pohjaratkaisu näytti toimivalta ja vuokra olisi 300€ vähemmän, mitä nykyisessä. Kaiken kukkuraksi asuinpinta-alakin kasvaisi yli kymmenellä neliöllä. Melkoinen diili, joten laitettiin toiveikkaina hakemusta vetämään.

Ei mennyt kauaa, kun välitysyhtiöstä soitettiin ja meille tarjottiin asuntonäyttöä. Käytiin katsomassa asuntoa lauantaina 26. helmikuuta, eli aika hilkulla kuun vaihtumisen rajoilla. Seuraava maanantai olisi kuun viimeinen päivä, ja päätös asunnosta pitäisi tehdä siihen mennessä, sillä nykyisessä asunnossa on se tavallinen irtisanomisaika, yksi kuukausi alkaen seuraavan kuun vaihteesta. Asuntoa vuokrasi yksityinen vuokranantaja välitysfirman kautta, ja meille lupailtiin, että mikäli teemme päätöksen asunnon suhteen ennen kuun vaihdetta, saamme sen. 

Tällä kertaa asuntoilmoituksen kuvat tekivät ehkä hieman enemmän oikeutta asunnolle, mitä se sitten todellisuudessa oli. Asunto oli vanha, eikä sielä ollut tehty minkäänlaista pintaremonttia pitkiin, pitkiin aikoihin. Nykyinen asuntomme on valmistunut vuonna 2020 ja olemme sen ensimmäiset asukkaat, joten kaikki on ollut uutta ja modernia. Kontrasti oli melko suuri tähän 60-luvulla rakennettuun taloon, jossa vuokranantaja on antanut kaiken olla luultavasti siihen asti että jotain on hajonnut, ja sitten on ehkä korjattu. Toki ymmärrettiin, että halvalla hinnalla ei saa luksusta, ja kompromisseja on vain tehtävä. Kyselin asuntoesittäjältä mahdollisuuksia pieniin remontteihin, ja esimerkiksi tapettien vaihtoon. Erityisesti isomman makuuhuoneen tapetit olivat päässeet aika hurjan näköisiksi likastuttuaan.

Asuntoesittelijästä jäi hieman sellainen fiilis, että hän ei juuri ollut ehtinyt perehtyä kohteeseen. Kysyinpä melkein mitä vain tulevista taloyhtiön remonteista itse asuntoon liittyviin kysymyksiin, vastaus oli lähes aina että "täytyypä selvittää", tai  esimerkiksi tapettien vaihdon suhteen vastaus oli että yleensä tällaiset asiat on sovittavissa vuokranantajan kanssa, varmasti onnistuu kun sovitaan vaan. Kyselin myös, että mikä politiikka on seinään kiinnitettävien kalusteiden suhteen, sillä olen kerran asunut asunnossa jossa ei saanut edes tauluja laittaa seinälle (myöhemmin olen oppinut ettei tällaista voi laillisesti vuokrasopimuksessa kieltää), ja tähän myös asuntoesittelijän vastaus oli, että tavallisestihan reiät seinissä katsotaan normaalista asumisesta johtuvaan kulumiseen. Huomioni kiinnittyi asuntonäytössä siihen, ettei seinillä näkynyt reikiä, ja siksi halusin varmistua asiasta.

Uudessa kodissa on mm kiva keittiösaareke, joka jakaa keittiötä hieman: toiselle puolelle saa mukavan ruokailutilan

 

Asuntonäytön jälkeen meillä oli loppu viikonloppu aikaa miettiä otammeko asunnon vai emme, mutta maanantaina pitäisi olla tieto välitysfirmassa. Muussa tapauksessa asuntoa tarjottaisiin seuraavalle. Asunnosta ei jäänyt lottovoittofiilistä, ei sellaista että jes tässäpä vasta ihana koti, mutta asioita puntaroidessamme vaakakuppi alkoi kallistua sen suhteen, että tämä asunto olisi järkivalinta. Päästäisiin muuttamaan hyvissä ajoin, kun minullakin on vielä energiaa touhuta, eikä koko muuttaminen jäisi miehen vastuulle. Vuokra oli edullinen ja asunto tilava. Siitä ei olisi mitään takeita, että kaupunki edes tarjoaisi meille asuntoa, ja jos tarjoaisi, olisiko se lopulta yhtään parempi. Tässä asunnossa olisi lähes 80 neliötä, ja luulen, että kaupungin asuntojen suhteen sielä saatettaisiin katsoa että huomattavasti pienempikin meille riittäisi. Etätöiden takia olisi hyvä, että ainakin miehellä olisi jonkinlainen rauhaisa paikka jossa voi keskittyä töihin, pitää palavereita ja ylipäätään eristäytyä työpäivan ajaksi. Ja että työpisteen saisi "suljettua pois" kun työpäivä on ohi. Myös meidän nykyinen asunto on pieni kolmio, jossa pienempi makuuhuone on toiminut miehen toimistona, ja hän on muutenkin siellä saanut pitää asiat tismalleen niinkuin haluaa, kun muualla asunnossa minä taas olen päättänyt enemmän sisustuksesta, tavaroiden järjestyksestä ja muusta. Tämä on ollut meillä toimiva ratkaisu.

Sunnuntaina illalla päätettiin, että pikku vioistaan huolimatta otamme asunnon. Kyllä siihen varmasti tottuu, että keittiön kaapit on vähän vanhan malliset, siivouskomero on ihmeellinen vanerikaappi tai että tapetit vähän kellertää. Sisustamalla saa kuitenkin paljon aikaan, ja hyvällä lykyllä tässä asunnossa asuessamme pystyisimme myös säästämään sen verran, että ehkä seuraava asunto olisi sitten ihan oma. Laitettiin irtisanomisilmoitus vetämään nykyiseen kotiimme, ja ilmoitin asunnonvälitysfirmaan, että otetaan kämppä.

Tummat värit on myös meidän mieleen, vaikka materiaalit onkin paikoin vanhaa ja kulunutta, jokunen hyllylevy hieman kaarella, mutta eiköhän täällä pärjätä.

 

Asiat lähtivätkin siitä sitten suht vikkelästi raksuttamaan eteenpäin. Päätettiin vuokrasuhteen alkamispäivä, ja viikon verran meidän täytyy pitää kahta asuntoa päällekkäin, sillä kuun vaihde tulisi ikävästi keskelle viikkoa, ja muuttoapua meillä on mahdollista saada vain viikonloppuisin. Vähän elättelin toiveita, jos vuokranantaja olisi voinut meille pari päivää aikaisemmin suoda avaimet kämppään sillä asunto olisi koko helmikuun tyhjä, mutta tässä oltiin tosi tiukkoja. Avaimet saisi vasta, kun vuokrasopimus alkaa, ja se voi alkaa vain arkipäivinä kun toimisto, josta avaimet noudetaan, on auki. Asia selvä. 

Kuun viimeinen päivä, maanantaina illalla saatiin vuokrasopparit luettavaksi ja allekirjoitettavaksi. Mua hiukan kismitti, kun sopimuksessa oli kuin olikin tämä ehto, josta nimenomaan olin asuntoesittelijältä kysynyt, eli kaikista seiniin kiinteästi asennettavista hyllyistä, tv-telineistä ja vastaavista on sovittava erikseen vuokranantajan kanssa. Soppari oli muutenkin hämmentävän yksityiskohtainen, siinä oli määritelty mm. vuokralainen saa pitää asunnossa lemmikkiään yhtä kissaa. Emme kokeneet että meillä tässä kohtaa on enää vaihtoehtoja käsillä, nykyinen asunto oli jo irtisanottu, joten allekirjoitettiin sopparit.

Kun vuokranantajien allekirjoitukset ilmestyivät sopimukseen seuraavana päivänä, laitoin heille ystävällisen sähköpostin, jossa kyselin että onko asuntoon mahdollista tehdä mitään pientä pintaremonttia ennen muuttoamme, ja tarjosin kompromissina myös vaihtoehtoa että tehtäisiin työ itse. Samalla kysäisin, että mikä on heidän kantansa tuohon sopimuskohtaan jossa mainitaan seinille kiinnitettävistä kalusteista, ja annoin samalla pari esimerkkiä huonekaluista mitä meiltä löytyy. Meillä on mm. iso ikean kirjahylly, joka olisi jo turvallisuussyistäkin hyvä kiinnittää seinään (varsinkin vanhassa talossa seinät/lattia voi monesti olla hieman vinossa jolloin isoilla huonekaluilla on aika suuri keikkumisriski). Meillä on myös pari seinähyllyä sekä muutama seinälle asennettava lamppu. Hetken aikaa meni, ennen kuin viestiini tuli vastaus, ja täytyy sanoa että se veti mut kyllä ihan sanattomaksi.Lyhyesti ja ytimekkäästi:

"Asunto vuokrataan siinä kunnossa, kun se on. Lukekaa se vuokra sopimus. Vuokrasopimuksessa on sovittu mitä saa tehdä, ja mitä ei. Me olemme allekirjoittaneet nykyisen vuokrasopimuksen, kuten tekin. Emme anna lupaa tehdä mitään ylimääräistä. Jos teillä on jotain valittamista, niin olkaa välitysfirmaan yhteydessä, niin katsomme sitä kautta, mitä tehdään."

Olohuone: kuvissa asunto näyttää siistiltä ja raikkaalta, mutta todellisuus ei tällä kertaa ihan vastannut kuvia.

  

Tässä kohtaa mua alkoi todella kaduttamaan, että oltiin tehty niin nopea päätös asunnon suhteen. Kello oli jo ilta kun tämä viesti saatiin, joten asian selvittämiseksi emme voineet tehdä mitään. Sen sijaan kriiseiltiin kahdestaan ja mies oli jo taisteluhousut jalassa että tehdään reikiä joka tapauksessa ja mennään sitten vaikka oikeuteen asti asiasta tappelemaan. Oltiin aika kiihdyksissä siinä puolin ja toisin, sillä me ei todellakaan voitaisi ottaa riskiä siitä että edellämainittu kirjahylly kaatuisi vauvan päälle, kun kissa sekoillessaan esim törmää siihen.

Yön yli nukuttuamme onneksi rauhotuttiin hieman kummatkin, ja aloin soittelemaan välitysfirmalle asiaa selvittääkseni. Sopimuksen tehnyt henkilö oli juuri kiinni asiakastapaamisessa, mutta keskustelin tilanteesta ja vuokrasopimuksesta toisen henkilön kanssa. Mulle kerrottiin, että esimerkiksi tuo kohta, jossa kalusteiden kiinnittäminen kielletään, on lähinnä muodollisuus siltä varalta että asunnon seinät esimerkiksi olisivat materiaalia joka ei kestä mitään kiinnittämistä. Siksi kaikista kiinnitystöistä on hyvä keskustella vuokranantajan kanssa, jotta ei käy vahinkoa jossa puoli seinää tulee alas ja vahinko jää vuokralaisen maksettavaksi. Ilman perusteita tai hyvin vuoksi vuokranantaja ei voi kieltää kalusteiden kiinnittämistä. Minua pyydettiin lähettämään  vuokranantajan kanssa käyty viestiketju henkilölle, joka oli tehnyt meidän sopparit, ja hän selvittelisi vuokranantajan jyrkkää reaktiota viestiini ja palaisi sitten minulle. Tämä puhelinkeskustelu onneksi hieman rauhoitti myös omaa mieltä, sillä toisessa päässä oltiin tosi ymmärtäväisiä ja selkeästi meidän puolella tässä asiassa. Mutta kyllä mulla meni koko päivä sähköpostia tuijottaessa, että koska saan jonkinlaista virallista vastausta välitysfirmalta.

Asunnossa on pesutilat ja wc erikseen, mikä hieman helpottaa arkea. Kylppärit oli onneksi siistit, ja sen näköiset että ne on uusittu lähimenneisyydessä.

 

Onneksi vastaus tulikin vielä saman päivän aikana. Välittäjä oli ollut vuokranantajaan yhteydessä, ja keskustellut siitä, kuinka tärkeää on että myös vuokralla asuessa koti on viihtyisä ja oman näköiseksi sisustettu. Saatiin lopulta lupa vaihtaa tapetit, jos teemme työn itse omalla kustannuksella, ja lisäksi viestissä oli lueteltu joitain mainitsemiani kalusteita jotka on lupa kiinnittää seinään. Tämän kaiken perusteella vuokranantajista jäi todella nihkeä kuva ja huono ensivaikutelma, ja tulevaisuudessa, jos asumiseen tulee mitään kysymyksiä, suuntaan ne suoraan välittäjälle. Sekä vuokrasopparin että sähköpostien perusteella on syntynyt mielikuva, että vuokranantaja haluaa että jokaisesta nuppineulan pistosta sovitaan erikseen kirjallisesti, mutta en todellakaan ole tällaiseen rupeamassa. Muutamme asuntoon, kiinnitämme seinään ne kalusteet mitä tarvitsee, ja jos pois muuttaessa tulee ongelmia, niin tapellaan sitten. Hieman tietysti myös huolestuttaa se, että vuokravakuus tässä asunnossa oli melko suuri (2 kk:n vuokraa vastaava) joka täytyy maksaa suoraan vuokranantajan tilille, että mikä taistelu meillä vielä on edessä että saadaan se takaisin. Mutta tällä hetkellä yritetään olla murehtimatta poismuuttoon liittyvissä asioissa. Jos ei muuta, niin tämä kokemus ainakin motivoi säästämään omaan asuntoon.

Tämän rumban jälkeen muuttopuuhastelut on onneksi sujuneet ihan mukavasti. Muutto on edessä jo kahden viikon päästä, ja olen saanut aika hyvin pakkailtua tavaroitoa, myytyä hieman sekalaista tavaraa facebookin kirpputoriryhmässä ja jotain lahjottanut pois roskalava-ryhmässä. Raskauden kannalta muutto nyt tulee kyllä oikeaan aikaan, sillä muutokset mun kehossa on yhtäkkiä tapahtuneet ihan rysäyksellä. Pakkailu sujuu ihan mukavasti tahtiin muutama laatikko päivässä, mutta kyllä mulla joka ilta on selkä ja jalkapohjat todellä kipeät. Laatikoiden siirtely sen sijaan tuntuu jo vaaralliselta, ja tulevassa muutossa en kyllä uskalla kantaa yhtään laatikkoa. Vähän epäilyttää myös miten muuttosiivous tulee sujumaan, ja toivon että mies tulee ottamaan siinäkin isompaa roolia, vaikka joutuu myös kantopuuhiin. Onneksi mun veljet ja vanhemmat tulevat myös kantoapuun, ja ehkä uskallan kysästä jos mun äiti auttaisi siivoamisessa sillä välin jos äijät kantaa laatikoita ja huonekaluja. Mua aina epäilyttää kysyä siivousapua, kun on jotenkin kasvanut sellaiseen ajatusmalliin ettei kukaan halua toisten törkyjä siivota. Mutta eiköhän kaikki järjesty!