Tukkauutisia

 

MarrasDreads

 

Eilen toteutui yksi pitkäaikaisista haaveistani, nimittäin sain takut päähäni! Ensimmäisen kerran oon miettinyt takkutukkaa varmaan joskus yläasteikäisenä, yli 15 vuotta sitten, mutta ei lähtenyt vanhemmat sellasta kustantamaan. Sen jälkeen oon kokeillut monenmoisia muita tukkatyylejä, ja esimerkiksi kuitutakkuja pidin usein noin 17-25 ikäisenä, sen jälkeen harvemmin. Aina silloin tällöin ajatus omista takuista on käynyt mielessä, ja kerran aikaisemmin olin lähellä etteikö takkuja olisi tullut. Oulussa asuessani joku ystävistäni vinkkasi, että kampaamo-opiskelijat tekevät takutuksia edullisesti. Soitin koululle, kysyin asiasta ja minuun luvattiin olla yhteydessä kun seuraava aihepiirin kurssi alkaisi, mutta eipä sieltä ikinä soiteltu. Näin jälkiviisaana voin vain todeta että onneksi ei, sillä todennäköisesti hiukseni olisi vain pilattu sielä. Monissa kampaaja-kouluissa takutuksia opetetaan tekemään permanenttiaineella hiusta tuhoten, jolloin esimerkiksi takkujen avaaminen on lähes mahdotonta. Parempilaatuiset takut saadaan aikaan tupeeraamalla ja virkkuukoukulla, mutta valitettavasti monissa kampaamoissa vallitsee vanhentuneet käsitykset. Siksi suosittelenkin olemaan tarkkana paikan valinnan suhteen, mikäli itsekin mietit takkuja omaan päähäsi. Kannattaa valita tekijä, joka on erikoistunut nimenomaan takkuihin!

Hieman vuoden vaihteen jälkeen minut valtasi jälleen ajatus takuista, ja tällä kertaa ajatus ei vain jättänyt rauhaan. Sain tuttavapiiristä paljon suosituksia Tampereella toimivasta MarrasDreads-takkustudiosta, ja varasin aikani sinne. Kirjoitan tätä postausta puhtaasti tyytyväisenä asiakkaana, enkä hyödy MarrasDreadsin mainostamisesta millään tavalla. Voit luottaa siihen että fiilikset ja kokemukset on aitoja!

Oma tukkani on aina ollut hieman liru. Se ei kasva kovin pitkäksi eikä ole erityisen paksukaan, joten halusin takut ehdottomasti pidennysten kera. Niskassa minulla on ollut pitkään mustaa väriä, joten laitettiin niskaan myös mustat takut. Pitkään mietin, haluaisinko päälle jonkin kivan, sähäkän värin - esimerkiksi violetin - mutta päädyin lopulta tumman ruskeaan, joka on myös lähellä omaa hiusväriäni. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyin tähän lopputulokseen, sillä totesin että luultavasti takkujen hoitorutiineihin opettelu tulee viemään sen verran aikaa ja energiaa, etten jaksa enää siihen päälle aktiivisesti ylläpitää kirkasta hiusväriä. Lisäksi suht luonnollisen väriseen pehkoon on helpompi lisätä väriä hiuslisäkkeiden avulla. Jos haluaisin jonain päivänä kokeilla vaikka vihreitä hiuslisäkkeitä, istuvat ne paljon paremmin tumman pehkon sekaan, kuin musta-violettiin. 

Viimestä kertaa tukka auki! Kuvat kotona juuri ennen Tampereelle vievään junaan hyppäämistä

 

Alkuperäinen takutusaikani olisi ollut viime viikon puolella, mutta siirrettiin aikaa hieman eteenpäin ja samalla tarjosin tukkaani harjoittelijan käsiteltäväksi. Instagramissa MarrasDreadsia seuratessani huomasin päivityksen, jossa tuskasteltiin aitohiuspidennysten toimitusten viivästyksistä aiheutuneesta ruuhkasta kesäkuulle, joten tarjouduin vapaaehtoiseksi ajan uudelleen sumplimiselle. Ei se mulle ollut niin päivän tai viikon päälle että koska ne takut tulee, kun kesälomalaisena tässä aikataulut on hyvinkin joustavat. Lisäksi, itsekin monesti harjoittelijana olleena (eri ammatissa tietenkin) tiedän miten ensiarvoisen tärkeää se on, että harjoittelijana pääsee tekemään ihan oikeita töitä. 

Mulla ei ollut hetkeäkään epävarma olo Empun käsittelyssä ollessa. Tietenkin mua jännitti yleisellä tasolla ihan sikana, kun kolme kuukautta olin tätä päivää odottanut, jännitti että miten pahalta se takutus tuntuu ja millanen lopputuloksesta mahtaa tulla. Mutta mulla oli täysi luotto siihen, että Emppu tietää mitä tekee ja hänen otteensa tuntuivat varmoilta. Jessica kävi välissä aina varmistamassa että jaottelut on ok, ja sitten taas jatkettiin. Tunnelma oli rento ja leppoisa, ja kokemuksesta jäi kaikin puolin hyvä fiilis! Lopputulokseen olen tosi tyytyväinen, se on varmasti parasta mitä tästä mun lirutukasta pystyi tekemään.

Se mun täytyy kyllä myöntää, että välillä mielessä on käynyt sellaiset ajatukset että olikohan mun tukka liian ohkanen että takut näyttäisi hyvältä, mutta kuulemani mukaan takut lähtevät siitä kyllä paksuuntumaan niiden tiivistyessä, ja uuden tukan kasvaessa. Marraksen verkkosivuilla on myös hyvin kerrottu, ettei tukka tule kenelläkään olemaan heti takutuksen jälkeen muhkea hiuskruunu mitä instagram-malleilla näkee, vaan sen muovautuminen siihen kuntoon vie vuosia. Takutuksen yhteydessä myös Emppu varoitteli, että ensimmäinen vuosi "baby-takkujen" kanssa voi olla aika tuskallista. Uusien hoitorutiinien opettelu, se kun takut ei käyttäydykään niinkuin haluaisi, ja on hyvin tavallista jos pään valtaa ajatukset että on pilannut oman tukkansa. Mutta se vaatii vain kärsivällisyyttä, hoitoa, ja takkujen huollattamista aina tarvittaessa.

Uunituoreet takkuset!

 

Kaikesta huolimatta suunnittelin tässä jo, että tilaisin Marrakselta kuitutakkuja tuomaan tuuheutta hiuskuontaloon näin alkuvaiheessa. Sellaisia, mitä lähinnä käyttäisi silloin kun on jonnekkin lähdössä ja tukan täytyy olla purrrrfect. Kotosalla ollessa täytyy tietysti antaa takkujen olla mahdollisimman vapaana ja hoitaa niitä ohjeiden mukaisesti, jotta myöhemmin voi sitten saada sen upean hiuskruunun jollaisia itsekin olen instassa ihaillen katsellut. Takkukoruista olen tietenkin myös haaveillut jo pitkään ennen kuin takutkaan on vielä edes päässä olleet, mutta luulen että maltan niidenkin kanssa ainakin ensimmäiseen huoltokertaan asti (joka muuten varattiin jo elokuun alkuun), jotta vältän kaikki epämääräiset muhkurat ja muut möntit takuissa.

Mutta kaikenkaikkiaan olen kyllä supertyytyväinen uuteen tukkatyyliin, saamaani palveluun ja ihan kaikkeen! Päänahka on vielä hieman hellänä tästä operaatiosta, mutta eiköhän sekin siitä rauhoitu. Nyt sitten vain huolellista hoitoa ja paljon rakkautta uusille takkusille. ^____^