Helmikuu 2022

Vaikka tässä ollaan jo melkein puolessa välissä maaliskuuta, niin palataan hetkeksi vielä kurkkaamaan, että mitä mennyt helmikuu piti sisällään. Tässä on nyt taas kaikenlaista myllerrystä ollut käynnissä, mutta palataan niihin viimeistään maaliskuun postauksen yhteydessä! Jotain voisin koittaa toki ennen sitäkin julkaista.

Koulun penkille pitkästä aikaa!

Näin etäopiskeluaikana kohokohtiin kuuluu ehdottomasti se, kun pääsee vihdoin käväsemään koulussa ja tapaamaan opiskelutovereita. Aloitin tosiaan amk-opintoni monimuotototeutuksessa elokuussa 2020, ja koulu alkoi ns. orientaatiopäivällä jossa opinto-ohjaaja pikaisesti kertoi käytänteistä, koulusta yleisesti ja hieman ensimmäisen moduulin kursseista. Monimuotoryhmässä opinnot tapahtuvat muutoinkin pitkälti verkon välityksellä ja paljon itsenäisemmin, mitä päiväopiskelijoilla, mutta mikäli koronatilanne ei koskaan olisi tapahtunut, olisi meilläkin ollut lähiopetuspäiviä kerran kuukaudessa. Lähes kaksi vuotta mentiinkin ilman livekontakteja, mutta helmikuun alussa kun rajoituksia hieman lievennettiin, päätti Tietoverkot-kurssin opettajan järjestää laboratoriopäivän koululla.

Päivästä sai kyllä mukavasti irti. Vaikka ollaan jo hyvä tovi pyöritelty erilaisia verkkolaitteita ja tehty niihin kytkentöjä virtuaalisesti, asianmukaisen ohjelmiston avulla, niin on siinä aina eri fiilis nähdä ne laitteet oikeasti, koskea niihin, ja ihan fyysesesti laittaa piuha kiinni oikeaan koloseen ja tehdä asetukset hallintalaitteella. Mutta kaikken parasta oli tottakai nähdä opiskelutovereita ja saada kasvot niille ihmisille, joiden kanssa on pari vuotta vain kirjoitellut netin välityksellä. Ensimmäisen vuoden puolivälissä löysin itselleni pienryhmän, jossa olen sen jälkeen tehnyt kaikki ryhmätyöt ja viestittely ollut muutenkin aktiivisempaa, joten oli erityisen mukavaa päästä tämän ryhmän kanssa touhuamaan nyt myös livenä labrassa.

 

Ystävänpäivä

Helmikuussa vietettiin myös ystävänpäivää. Musta tuntuu, että tää päivä on itselleni paljon merkityksellisempi, kuin monelle muulle. Ystävänpäivä on joka vuosi kalenteristani ympyröitynä ja jotain pientä spesiaalia yritän järjestää joko sille päivälle tai sen lähelle osuvalle viikonlopulle. Tänä vuonna ystävänpäivä osui maanantaille. Ystävänpäivä merkitsee mulle sekä ystävien muistamista, että myös oman rakkaan muistamista. Mun läheisimmät ystävät asuvat eri paikkakunnilla, joten mulla on pitkään ollut tapana muistaa heitä ystävänpäiväkortilla, ja joskus saatan sujauttaa kuoreen mukaan jonkun pienen yllätyksen myös. Harvoin ostan mitään isompia lahjoja, mutta jos juuri tähän ajankohtaan sattuisin löytämään jotain mistä tietäisin ystävän ilahtuvan, olisi lahjan lähettäminen myös vaihtoehto. Vaikka ystävänpäivä on minulle tärkeä, ei siitä tarvitse tehdä ns. liian isoa numeroa tai stressata, vaan mielestäni esimerkiksi juuri postikortti on aivan riittävä muistaminen näinä aikoina, kun etanapostia harvemmin enää lähetetään. Myös henkilökohtaisesti lähetetty ystävänpäivätoivotus (esim tekstiviesti/whatsapp suoraan saajalle, ei ryhmän kautta) lämmittää mieltä. Koen olevani ainakin itse sellainen, etten muista ystävilleni kertoa miten onnellinen olen siitä että he ovat osa elämääni, ja siksi musta on kiva, että kalenterissa on erikseen päivä muistuttamassa tästä.

Musta on myös mukavaa, että mun puoliso nykyään muistaa että nää "hömppäpäivät" on mulle merkityksellisiä. Viime vuonna me vielä kinasteltiin siitä, että onko ystävänpäivä "turhaa kaupallista paskaa", mutta loppujen lopuksi hän kuitenkin toi mulle kukkia - ekaa kertaa. Ja itkuhan siitä pääsi, koska en osannut odottaa yhtään mitään. Tänä vuonna sain myös kukkia jo ilman, että tarvitsi sen kummemmin ystävänpäivästä edes keskustella, ja käytiin myös edeltävänä viikonloppuna minitreffeillä lähellä olevassa kahvilassa, jossa ei oltu vielä aikaisemmin käyty. Laskiaispulla ja kaakao tuli siellä nautiskeltua. Meillä menee helposti arki siihen, että koitetaan vaan saada kaikki sujumaan, selviytyä erilaisista haasteista ja löytää kompromisseja jotka istuvat kahden särmikkään persoonan väliin, ja siksi musta on tärkeää se, että välillä näyttää vaikka sillä kukkapuskalla, että hei mä oon ajatellu sua ja arvostan sua. Ollaan tästäkin keskusteltu, että voihan niitä kukkia ostaa periaatteessa ihan milloin vaan, mutta asia jotenkin kummasti ei vaan juolahda mieleen, ennen kuin ystävänpäivä lähestyy ja joka kauppa tursuaa jos minkämoista kukkakimppua.

Sosiaalisia kanssakäymisiä

Helmikuulle sattui myös yllättävän paljon sosialisointia ja ihmiskontakteja pitkästä aikaa. Opiskelutovereiden tapaamisen lisäksi käväisin Lohjalla lapsuudenystäväni luona. Meillä on ollut vuosia tässä välissä, kun yhteydenpito on ollut hyvin hyvin vähäistä, ja ollaan saatettu kuulla toisten kuulumiset meidän äitien kautta, jotka ovat parhaita ystäviä keskenään. Nyt samanlaiset elämäntilanteet kuitenkin yhdistävät meitä, kun molemmat odotetaan vauvaa. Käytiin kiertelemässä Lohjan kirpputoreja, ja ystävä joka on mua pari kuukautta edellä, löysi omalle pienokaiselleen kaikenlaista vaatetta. Itse maltoin vielä näppäni, sillä tuolloin omaan laskettuun aikaani oli vielä noin puoli vuotta aikaa, enkä tiennyt edes Kirpun sukupuolta. Esimerkiksi vaateostoissa tykkäisin pukea tytön mekkoihin, kun pojalle taas pukisin pienen herran vaatteita. Toki on myös paljon kivoja sukupuolineutraaleja vaatteita, mutta kaikkea tätä minulla on vielä rutkasti aikaa miettiä.

Piristävää oli päästä tutustumaan myös ihan uuteen tuttavuuteen, kun saatiin pieni tee-hetki järjestettyä Marun kanssa. Käytiin The Ounce -teehuoneella nauttimassa kupposet hyvää teetä ja nauttimassa tunnelmasta. Tällaista kiireetöntä kahvilassa istumista itsellä onkin ollut vähän ikävä, mutta olen vähän huono lähtemään minnekkään vain itsekseni. Tulee helposti olo, että täytyy syödä ja juoda nopeasti se mitä on tilannut, ja äkkiä tehtävä tilaa muille. Mistä lie kumpuaa tällainen käytösmalli. 

Loppukuusta myös ystäväpariskunta Oulusta teki viikonlopun mittaisen Helsinki-reissun ja yöpyivät hotellissa. Käväisin myös heidän kanssaan syömässä, kahvilla, ja pienellä shoppailukierroksella. 

Pientä juhlaa

Helmikuussa juhlittiin myös mun isän syntymäpäiviä. Meillä oli aika pienimuotoiset kekkerit mun vanhempien luona, ja paikalla oli sisarusparvesta kaikki eli minä ja mun kaksi nuorempaa veljeä, oman perheen/kumppanin kanssa. Mä oon tästä porukasta se, jonka keittiöstä löytyy jos jonkinmoista vuokaa ja astiaa, ja jolla on jonkinsortin jauhopeukaloa, joten mua yleensä pyydetään tekemään kakkuja ja muita leivoksia milloin mihinkin juhliin. Iskän synttäreille toivottiin "ei niin makeaa" kakkua, joten tein vanilja-puolukka juustokakun. Tää on yleensä ollut aikuisempaan makuun aika hyvä valinta, mutta viisi vuotiais ei oikein pinkistä puolukkatäytteestä välittänyt, vaikka kovasti kehuikin että onpa hieno kukka. Lisäksi tein suolapalana mun pravuurin, feta-tomaattipiirakan, joka yleensä häviää juhlapöydästä viimeistä murua myöten. Lisäksi äidin kanssa täyteltiin vähän sämpylöitä ja kroissantteja. Meillä oli ihan mukavat, parin tunnin kahvittelut sunnuntain ratoksi.

Materiaalionnea

Onnellisuuden tunnetta on helmikuussa tuottanut myös nämä upeat lautaset. Tilauksen tein oikeastaan kuun vaihteessa tammikuun puolella, ja noin viikko siitä, helmikuun alussa ne olivat perillä. Lautaset matkasivat tänne Hollannista, ja otin pienen riskin tehdessäni ison tilauksen kauppaan josta en löytänyt juuri mitään käyttäjäkokemuksia netin kautta, mutta kaikki sujui lopulta juuri niin hyvin kuin toivoa saattoi. Lautaset oli sitä mitä pitikin, livenä jopa hienommat vielä mitä kuvissa. Ne oli pakattu huolellisesti ja paketin seuranta toimi hyvin. Ainut miinuspuoli oli se, että paketin piti tulla kotiinkuljetuksena DHL:n kautta, mutta jossain vaiheessa paketti siirtyikin postille ja jouduin hakemaan sen postin toimipisteestä. 13 kiloa lautasia oli pieni haaste kuljetettavaksi, kun mieskään ei pystynyt silloin olemaan avuksi, mutta urakasta selvittiin lopulta oikein hyvin. Nyt keräilen vielä budjettia mustiin aterimiin, ja vielä pitäisi kivat pikkulautaset löytää jostakin. Vuodenvaihteessa yksi ystävä koki avioeron ja menetti siinä yhteydessä mm. kaikki astiat, joten lahjoitin hänelle lautaset mitä mulla ennestään oli, koko setin perus valkoisia lautasia. Ollaan siitä asti oltu ilman ns leipälautasia ja muutenkin pärjätty mun miehen vanhoilla astioilla joihin hän on niin kiintynyt ettei oo halunnut luopua ees että yhdessä hankittais meille yhteiset (vaikka ne on kaikki tyyliin eri paria, arg miehet :D)

Tällaisia juttuja sisältyi mun helmikuuhun! Palataan pian maaliskuun koosteen merkeissä <3