Mökkeilyä Kolin maisemissa

 

Meillä  oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa puolisoni kanssa yhteistä kesälomaa. Olen itse aikaisemmin vaihdellut työpaikkaa sen verran useasti, että yleensä kesällä ei ole juuri tarvinut lomailla, ja lisäksi vuorotyö on hankaloittanut sitä että harvoin on ollut edes viikonloppuisin yhteistä aikaa. Nyt tänä vuonna olen saanut poikkeuksellisesti nauttia opiskelijalle kuuluvasta, extrapitkästä kesälomasta, joka jatkuu vielä pitkälle elokuuhun.

Puolisoni on pitkään puhunut kuinka hän haluaisi viedä minut Lieksaan jossa hänen sukunsa mökki sijaitsee, esitellä Kolin upeita maisemia ja kierrättää pitkin Pohjois-Karjalaa. Ja tänä vuonna hän viimein pääsikin toteuttamaan nämä suunnitelmat. Lähdettiin reissuun sunnuntaina, ja otettiin myös meidän kissa Jane reissuun mukaan. Jane vihaa matkustamista, mutta kisuli on sen verran sosiaalinen luonne ettei sitä olisi voinut jättää kotiin, ei edes niin että joku olisi sitä käynyt katsomassa. Enkä kyllä sellaista "ystävän palvelusta" kehtaisi kyllä pyytääkään, että joku kävisi viiden päivän ajan kissaa ruokkimassa ja leikittämässä, se kun tosiaan kaipaa niin ihmisseuraa, rakastaa olla sylissä ja mukana kaikissa arkisissa touhuissa. 

 

Matkaa Espoosta Lieksaan on sen verran paljon, että sekä meno- että paluupäivät kuluivat täysin matkustaessa. Taukojen kera matka-aikaa kertyi 7-8 tuntia. Olin virittänyt kissalle auton takapenkille vessan, koska se on ollut sisäkissana niin pitkään ettei oikein osaa tehdä tarpeitaan ulos. Istuin myös itse kissan seurana takapenkillä, jotta se sai olla sylissä. Kantokoppa sillä toki oli myös mukana, mutta sylissä ollessaan ei huutanut matkan aikana läheskään yhtä paljon, mitä silloin jos matkustaa yksin auton takapenkillä omassa kanto-kopassaan.

Mökki sijaitsee pienellä saarella Pielisjärven rannalla, joten matkustamiseen kuului myös lyhyt venematka. Mökillä olivat kesää viettämässä myös puolisoni kummit, jotka ovat joka kesä viihtyneet siellä pidempäänkin. Kummisetä hoiti venekuljetuksia saaren ja mantereen välillä aina kun sitä toivottiin, ja oli meitä vastassa myös saapumispäivänä. Kissa ei ollutkaan aikaisemmin veneessä matkustanut, ja oli varmasti ihmeissään! Kello oli varmaan jotain 21-22 välillä, kun viimein oltiin perillä. Sauna oli lämmitetty, joten ensimmäisen illan aktiviteettina olikin vain saunomista, ja sen jälkeen alkoikin olla sellainen väsymys että halusi vain laittaa pään tyynyyn.

 

Mökkimaisemaa

 

Mökki oli aika perinteinen, suomalainen kesämökki: pihapiiri koostui uudemmasta ja vanhemmasta mökistä, aittarakennuksesta, puusaunasta ja ulkohuussista. Pienellä saarella oli yksi mökkinaapuri, joka kuulemma on hyvin harvoin paikalla, joten omaa rauhaa piisasi hyvin. Sähköja tai juoksevaa vettä ei mökillä ollut, ja tällä hetkellä kaasulla toimiva jääkaappi oli rikki joten reissussa oli ehkä tavallista enemmän erähenkeä. Puolisoni ei oikein osannut kertoa millaisia ruuanlaittomahdollisuuksia mökillä oli (hän ei itse ole oikein kokkaaja-henkinen). Hän muisti ainoastaan nuotiopaikan, jossa on isänsä kanssa monesti tehnyt loimulohta, mutta metsäpalovaroitusten ollessa voimassa ei sitä voinut käyttää. Olin itse varautunut eväillä, jotka säilyvät huoneen lämmössä ja joista saa lämpimän aterian lisäämällä vain kuumaa vettä sekaan. Mutta olihan siellä mökillä pelkän lieden lisäksi myös kaasulla toimiva uuni ja grilli! Jääkaappia tarvitsevia ruokia nämä mieheni kummit säilyttivät vanhassa kaivossa, mutta itse pelkäsin vatsatautia sen verran isosti että pitäydyin ruuissa, jotka eivät tarvinneet kylmäsäilytystä.

Jane ulkoilemassa

 

Kissa viihtyi mökillä mainiosti. Se alkoi heti tekemään tuttavuutta puolisoni kummeihin, kiipesi syliin ja kiehnäsi jaloissa. Se tutkaili mökkiä myös oikein innoissaan, ja viiden mökkipäivän aikana siitä kuoriutui kunnon mökkikissa! Ulkoiltiin Janen kanssa mökkisaaressa päivittäin. En anna sen kulkea vapaana edes tällaisessa ns. "suljetussa" ympäristössä, koska olen melko varma että se kaivautuisi jonnekin vajan alle piiloon tai kivenlohkareen väliin hiiriä jahdatessaan. Valjaissa kyllä ulkoiltiin niin, että kissa sai toimia matkanjohtajana ja minä seurasin perässä, katsoen ettei se lähde vaarallisiin paikkoihin seikkailemaan. Yllätyin, miten lähelle rantaa kissa halusi mennä ihmettelemään joka kerta ulkoillessamme! Enemmän loikittiin rantakivetyksillä, mitä seikkailtiin metsäisessä mökkiympäristössä. Joka päivä käytiin lähempänä ja lähempänä vettä, siitäkin huolimatta että yhtenä päivänä kissalla hieman tassu lipesi ja sen jalka kastui kiven kolossa olleessa lätäkössä, ja näille lätäköille ja siellä uiskenteleville öttiäisille piti sähistä aina ohi mennessä. Loppupuolelle reissua tullessa kissa oli jo vaatimassa ulospääsyä, ja ovella sai olla tarkkana ettei se livahda omin päin ulos. 

Reissu piti sisällään myös paljon nähtävyyksiä! Olen jopa hieman yllättynyt, kuinka monessa paikassa puolisoni jaksoi minua kierrättää, kun tavallisesti hän ei jaksa kovin montaa aktiviteettia saman päivän aikana, tai edes saman viikon. Itse puolestani tykkään mennä ja seikkailla useastikin, ja helposti menee koko päivä reissussa ja virtaa riittää aina vaan uusiin seikkailuihin. Maanantaina lähdettiin käymään Kolilla. Aurinko paistoi iloisesti reissuun lähtiessämme, mutta puolessa välissä matkaa iski älytön sadekuuro. Se ei onneksi kestänyt kauaa, ja olikin jo loppu kun päästiin perille kohteeseen, mutta pienempiä kuuroja ripsi aina silloin tällöin. Kiivettiin portaat ylös Kolin luontokeskuskekselle, jossa käytiin kahvilla ennen kuin lähdettiin kipuamaan Ukko-Kolille. Ostin luontokeskuksen kahvilasta myös tuliais-teen itselleni. Haluan aina reissun päältä ottaa mukaani jonkin paikallisen teen, ja tällä kertaa mukaan tarttui Metsänpeikon Lemmenjuoma, joka itseasiassa on pikemminkin yrttihauduke (ei siis sisällä teetä lainkaan). Ehdinkin sitä jo kotiin tultua maistaa, ja maku on hyvin metsäinen. Eikä mikään ihme, sillä yrttihauduke pitää sisällään kuusenkerkkää, siankärsämöä, mustikan ja puolukan lehteä, lipstikkaa ja katajaa.

Näkymät Ukko-Kolilta

 

Lisää Kolin maisemaa

 

Kun lähdettiin kipuamaan kohti Ukko-Kolia, alkoi taas pienesti ripsiä vettä. Ei onneksi yhtä rankasti mitä ajomatkalla, mutta sen verran että ulkoilma viileni ja alkoi hieman palella. Siitä syystä ei lähdetty tekemään sen suurempaa kierrosta Kolin vaaroilla. Kivuttiin Ukko-Kolille, ihasteltiin siellä maisemia tovi ja lähdettiin sitten kipuamaan alas takaisin Kolin luontokeskukselle. Luontokeskuksessa oli käynnissä museokorttinäyttely, jossa esiteltiin Kolin historiaa, elinkeinoja ja taiteilijoita jotka ovat samoissa maisemissa käyneet hakemassa inspiraatiota. Käytiin katsomassa myös näyttely vuoden 2021 luontokuvista sekä yläkerrassa ollut abstrakti taidenäyttely. Puoliso osti matkamuistomyymälästä meille pienet muistot, puusta veistetyt kaulakorut. Minä sain pöllökorun ja itselleen hän otti hirvikorun. Tämän jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa, ja alaspäin kuljettiin maisemahissillä, ihan vain kokemuksen vuoksi.

Sisäänkäynti Pirunkirkolle

 Vesisade oli jälleen lakannut, joten ennen mökille paluuta käytiin katsomassa vielä Kolin Pirunkirkkoa. Pirunkirkolla tarkoitetaan kalliomuodostelmaa, jossa kallioon on jääkauden seurauksena muodostunut eräänlainen rakoluola. Kolin pirunkirkko on Z-kirjaimen muotoinen, kapea luola, joka on 34 metriä pitkä ja korkeimmillaan 17 m. Matalin luola on suuaukon kohdalta, jossa piti hieman kyyristellä, mutta muutoin luolassa pystyi tällainen 160 cm pituinen tyyppi kulkemaan sen kummemmin kumartelematta. Luola oli kyllä hieno paikka, enkä ihmettele että entisaikoina siihen on liittynyt monenlaisia uskomuksia. Kerrotaan muun muassa, että luolaa ovat käyttäneet useat noidat, tunnetuimpana mainitaan ukko Kolinainen. Hänestä ja muista Koliin liittyvistä tarinoista voi lukea lisää täältä.

Pirunkirkossa!

Kalliomuodostelmaa

 Kansanperinteen mukaan pirunkirkon luola on itse asiassa varsinaisen kirkkosalin eteinen. Tarinan mukaan se, joka pystyy kiipeämään pirunkirkon peräseinällä sijaitsevan syvennyksen luo, näkee siellä pienen pirun kirkkosalin penkkeineen. Tämän nähtävyyden jälkeen käytiin vielä hoitamassa kauppa-asioita, hakemassa juomavettä satamasta jonne jäätiin myös jäätelölle ennen mökille paluuta. Lieksan satama oli myös viehättävä paikka, jonne päätettiin tulla myöhemmin syömään sillä puolisoni rakastaa grilliruokaa, ja sitähän satamalla oli tarjolla.

Tiistaipäivänä aamu ja liikkeelle lähtö venähti vähän myöhäisemmäksi, eikä ehditty käydä ihan niin monessa paikkaa mitä oli suunniteltu. Pienten kylien huono puoli on se, että kaikki menee kaupunkilaisen näkövinkkelistä kovin aikaisin kiinni. Käytiin elämyspuisto Pikkukilissä katsemassa eläimiä, ja päivä kuluikin oikeastaan siinä. Pikkukilissä asustaa paljon kotikutoisia elämiä, kuten hevosia, lampaita, kanoja, marsuja, kaneja, koiria ja niin edelleen, mutta myös muutama vähän eksoottisempi tapaus, kuten laama, alpakka ja emu. Eläimillä oli melko suuret aitaukset ja sitä myöden myös puistoalue oli todella laaja. Sinne olisi hyvin voinut tehdä pidemmänkin, koko päivän kestoisen reissun ottamalla evästä ja uikkarit mukaan, sillä alueella oli myös pieni ranta vesileluineen sekä useitia kotia ja nuotiopaikkoja omien eväiden valmistamiseen. Myös pieni kioski löytyy alueelta, ja onpa sieltä mahdollista varata myös yösijaakin! Meillä meni pari tuntia, kun kierrettiin kaikki eläimet läpi ja kivuttiin näköalatorniin maisemia ihailemaan. Oltiin viiden aikaan valmiita, ja museoiden ja muiden paikkojen mennessä kuudelta kiinni ei enää oikeastaan muualle ehditty vaan suunnattiin tällä kertaa hyvissä ajoin takaisin mökille ruuan valmistukseen ja saunan lämmitykseen.

Pikkukilin laama

Maisemaa näköalatornista kuvattuna

 

Keskiviikkona otettiin asiaksemme herätä aikaisin, jotta ehditään kiertää useampi paikka. Ja käyskenneltiinkin jalkamme kipeiksi asti! Ensimmäinen etappi oli Kolin kotiseutumuseo, jonne saimme vinkin Kolin luontokeskuksesta aikaisemmin maanantaina. Museo ei juuri sinä päivänä ollut auki, joten siksi tulimme myöhemmin.  Kotiseutumuseo oli pieni ja sympaattinen, Kolin paikallishistoriaan keskittyvä museo. Keskiössä olivat mm. erilaiset urheilijat, kyläkoulun historia, kansallispuvut ja paikalliset ihmiset. Matkamuistoksi ostettiin muutama postikortti. Kotiseutumuseo on vielä niitä harvoja paikkoja, jossa maksuvälineenä kävi vain käteinen (vieläpä näin korona-aikana) eikä oltu tähän osattu varautua, joten ei ihan niin montaa korttia saatu ostettua mitä muutoin olisimme ostaneet.

Kolin kotiseutumuseo

 

Eva Ryynäsen suunnittelema alttari

Yksityiskohtaa kirkon penkeiltä

 

Lipunmyynti ja Paaterin kahvila

Kolin kylällä olisin mieleläni pyörinyt pidempäänkin, siellä näytti olevan kesätoria ja kirpputoria ainakin tarjolla, mutta aikataulullisista syistä piti lähteä jatkamaan matkaa. Käytiin Paaterissa, Eva Ryynäsen ateljeessa. Eva Ryynänen oli paikallinen taiteilija, joka veisti taideteoksia pääasiassa puusta. Alueella oli hänen kotitalonsa, jossa teoksia oli esillä, verstas jossa oli sekä valmiita että keskeneräiseksi jääneitä töitä ja ehkä tunnetuimpana hänen suunnittelemansa kirkko. Kirkossa alttarina toimii valtava, Karjalasta tuodun puun juurakko, joka on todella näyttävä. Lisäksi kirkossa on paljon pieniä ja mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Pielisen museo

Pielisen museo

Pielisen museo, ulkomuseo

 

Kolmantena lähdettiin käymään vielä Pielisen museossa, joka on pinta-alataan todella valtava. Sisätiloista löytyi jälleen paikallisia aarteita, ja piha-alueen ulkomuseoon on siirretty erilaisia rakennelmia Pohjois-Karjalan alueelta 1600-1900-lukujen väliltä. Ulkomuseo on Suomen toiseksi suurin, ja sen kyllä jaloissaan tunsi. Alueelta löytyi erilaisia pihapiirejä tupineen ja saunoineen, sekä paikalliseen elinkeinoon liittyviä rakennelmia. Ulkomuseo esittelee mm. paikallista rakennusperinnettä, metsätyökulttuuria, uittoperinnettä ja maataloutta. Ja paljon muuta. Alue oli sen verran laaja, ettei ihan kaikkea jaksettu kiertää läpi, ja kellokin alkoi lähentelemään kuutta, eli sitä aikaa kun paikalliset palvelut sulkevat ovensa. Tämän urakan jälkeen käytiin vielä aikaisemmin mainitulla sataman grillillä syömässä.

Vielä ennen viimeistä etappia venerantaan pysähdyttiin ottamaan muutamat kuvat museotiellä, joka on ns. "the mökkitie" kyseiselle mökille. Vornan museotie sijaitsee Lieksan ja Joensuun rajalla, ja se on ainut museotie-merkinnän saanut tie Pohjois-Karjalassa. Vornan museotie on säilynyt linjaukseltaan ja oletettavasti myös korkeussuhteiltaan melko samanlaisena, mitä ne ovat olleet 1700-luvulla, koska se kulkee kapeaa soraharjannetta, missä tien siirtäminen nykyiseltä linjaukselta on lähes mahdotonta. Tie on hyvin mäkinen ja mutkainen, koska sen rakennekerrokset ovat jokseenkin olemattomat. Tiellä on vanhasta linjauksesta erottuva oikaisu, joka on rakennettu 1950-luvulla. Vanha tielinja on jäänyt tieraunioksi. Tiellä on sotahistoriallista luonnetta Suomen sodan ajoilta, jonka vuoksi tiellä on Vornan taistelun muistomerkki. 

Muistomerkki museotien varrella

 

Eipä oo ennen tullut otettua tien kanssa selfietä xD

Torstaipäivä otettiin ihan vain rennosti ja viihdyttiin mökillä. Kaikenlisäksi torstaille sattui sadepäivä, joten ulkoilu ei olisi siitäkään syystä niin napannut. Sateen ansiosta saatiin kuitenkin metsäpalovaroitukset pois voimasta. Olin suunnitellut, että reissun aikana haluan kokeilla paistaa sämpylää nuotiossa tikun nokassa, ja olin sekoittanut kuiva-aineet valmiiksi tätä varten. Päästiin viimein nuotiota tekemään, mutta eipä se sade kauaa pysynyt loitolla. Päätettiin paistaa sämpylät grillissä grillivartaan ympärille pujoteltuina, koska ideana märkä leipä ei houkutellut ketään. Sämpylät paistuivat kuitenkin oikein mainiosti myös grillissä, ja kaikki meni kaupaksi! Uimaan en koko reissun aikana rohjennut, sillä oltiin monesti varsin myöhään takaisin mökillä ja keli oli jo viilennyt. Lisäksi kivikkoinen ranta ja matala vesi ei varsinaisesti houkutellut puoleensa. Hellepäivänä olisin saattanut mennäkin, mutta nyt riitti hyvin pelkkä saunominen. Kissan kanssa ulkoiltiin sateen hellittäessä, ja hän olisi mielellään jäänyt pidemmäksikin aikaa mökkeilemään! 

Mökkimaisemaa: näkymät Kolille

Mökkimaisemaa

Mökkimaisemaa

 

 

Grillisämpylät ja muuta sapuskaa

 

Kotimatkalle lähdettiin perjantaina aamusta, ja jälleen meni koko päivä autossa istuen. Matkalla pysähdyttiin Iloisen Pässin Maalaispuodissa syömässä ja katselemassa matkamuistoja. Tuliaisia ei tällä kertaa tarttunut mukaan, mutta erityismainintana täytyy sanoa että paikassa oli aika mainiot burgerit! Löytyi myös kasvis- ja vegaanivaihtoehdot, sekä erikoisempana ahven ja kuha. Paikka tuntuikin olevan varsin suosittu, sillä autoja tuli ja meni jatkuvasti.

Reissu oli todella mukava ja onnistunut, ja paljon tuli nähtyä lyhyessäkin ajassa. Toivottavasti päästään myös ensi kesänä lähtemään yhdessä mökkireissulle! Ressun jäljiltä kuitenkin viikonloppu meni täysin voimia keräillessä ja reissuväsymyksestä toipuessa. Kissa on reissun jälkeen yrittänyt useasti livahtaa ovesta ulos. Ei taida muistaa että meidän pihapiirissa on enimmäkseen työmaata ja hurjia koneita. Toivottavasti se siitä syksyn tullen rauhottuu. :D

Iloisen pässin maalaispuoti ja kahvila. Pihalla oli myös lampaita!

Iloisen pässin kasvisburgeri