Melkeen kuin normaalia aikaa

Piipahdin viime viikonloppuna Oulussa, ja ah miten olikin ihana reissu. Oikeastaan joka kerta Oulussa käydessäni mulle iskee pienoinen ikävä kaupunkia kohtaan, ja niin kävi myös tällä kertaa. Vaikka siitä on jo useampi vuosi kun muutin kaupungista pois, niin tuntuu ettei muualta ole samalla tavalla omaa paikkaansa löytänyt. Toki tämä vallitseva maailmantilanne tietenkin on edesauttanut kyseistä olotilaa, kun ei ole voinut aloittaa uusia harrastuksia tai tutustua ihmisiin, kun kaikki tapaamiset ovat (varsinkin täällä pk-seudulla) vähän pannassa. Näin kesällä on kuitenkin uskaltanut nähdä ihmisiä ja matkustaa hieman rennommin, ja voi että mä niin kaipasin tällaista aikaa tyttöjen kanssa!

Tätä reissua on oikeastaan alettu suunnittelemaan jo talvella, siinä toivossa että kesällä matkustaminen olisi turvallista. Viime vuoteen peilaten toivottiin parasta, ja onneksi tilanteet sallivatkin reissaamisen oikein hyvin. Yksi parhaimpia ystäviäni, H, jäi Ouluun kun lähdin itse jahtaamaan unelmiani Etelä-Suomeen. Ollaan pyritty sen jälkeen näkemään ainakin muutamia kertoja vuodessa, ja toki ollaan yhteyttä pidetty myös videopuheluin ja viestein. Tällä kertaa nappasin mukaan myös toisen hyvän ystäväni S:n Tampereelta, ja vietettiin Oulussa oikein perinteinen "tyttöjen viikonloppu" H:n luona yöpyen.

H:n loihtimia ihania drinksuja!

 

Matkaan lähdettiin perjantaina: minä hyppäsin junaan Helsingistä ja S tuli Tampereelta samaan junaan. Oltiin puoli yhdeksän aikaan illalla perillä kohteessa, ja H oli tehnyt meille ihan mahtavan illallisen ja taikonut upeita drinkkejä. Oulussa oli juuri sopivasti saman viikon alussa rajoitukset hellittäneet niin, että baarit saivat tarjoilla yhteen asti ja tanssi & karaoke-kielto oli poistunut. Sää oli perjantaina mitä mainioin, joten syötiin, juotiin muutamat drinksut H:n luona ja lähdettiin kaupungille kiertelemään. Ei oltu todellakaan ainoita, jotka nauttivat lämmöstä ja pitkälle yöhön auki olevista terasseista. Koko Oulu oli niin elossa, etten muista olenko ikinä nähnyt kaupunkia niin vilkkaana ja hyväntuulisena. Fiilis oli vaan aivan mahtava.

Perjantaina päädyttiin viettämään iltaa Hevimestan terassille, koska paikka oli meidän kantakuppila silloin kun itsekin Oulussa asuin. Niin paljon hyviä muistoja. Olikin huisia nähdä tutut baarimikot töissä, vaikka noin muuten ei reissun aikana tullut vanhoihin tuttuihin törmättyä. Baarin yläkerta sai pitää myös tilojaan auki, mutta vallitsevista lämpötiloista johtuen viihdyttiin paremmin terassin puolella. Kaikilla oli seikkailumieltä runsaasti, siitäkin huolimatta että H:lla ja S:llä oli työpäivä takana, joten päädyttiin vielä puistoon istumaan sen jälkeen kun baarit joutuivat ovensa sulkemaan. Ja aamuneljään asti puistossakin viihdyttiin hyttysistä huolimatta. Ilta oli kaikinpuolin hauska ja onnistunut, säät suosivat ja kaikki olivat vaan niin hyväntuulisia.

 

Tähtitornin kahvila

Vaikka ilta meni myöhäiseksi, seuraavana päivänä oli myös yllättävän paljon virtaa. Joka kerta Oulussa käydessäni mun on pakko päästä tutkimaan Kofeiinikomppanian teehyllyjä. Vaikka myös pk-seudulta löytyy teekauppoja, joissa on monipuolisesti valikoimaa, niin rakastan vaan Oulun Kofeiinikomppaniaa niin paljon että aina sielä on käytävä ja kannan sieltä kotiin monen sorttista irtoteetä ja toisinaan muitakin kaupan tuotteita. Torin rannassa, vanhassa aitassa sijaitseva liike on todella tunnelmallinen, ja lisäksi pidän vaihtuvista sekoituksista joita liikkeeseen on tehty valmiisiin annospusseihin. Helppoja heräteostoja niin sanotusti! Mukaan tarttui tällä kertaa mansikka-milkshake rooibos, vihreä kaktushedelmätee,  vihreä ananas-mangotee, musta karamelli-omenatee, "Chill Bill" niminen rooibos sekä vihreä tee "Sparkling pink grapefruit". Sekoitukset ovat kofeiinikomppanian omia, eikä samanlaisia ymmärtääkseni saa muualta. Harmi, ettei liikkeellä ole verkkomyyntiä, sillä ostaisin kaiken teeni varmasti täältä.

Ihanan kelin myötä jäätiin torinrantaan jäätelölle, kierrettiin kiinnostavat torikojut ja hieman käyskenneltiin siellä täällä. Nälkä alkoi jossain vaiheessa huudella vatsanpohjassa, joten päätettiin hakea pizzat ja mennä puistoon syömään. Sää oli edelleen mahtava, tunnelma rento ja kiireetön. Musta tuntuu etten vaan voi riittävästi hehkuttaa, miten olenkin kaivannut tällaista kiireetöntä aikaa hyvässä seurassa. Voi vaan olla rauhassa puistossa, nauttia säästä, kierrellä toreilla ja kahviloissa ilman huolen häivää, stressiä tai huolta huomisesta. Iltapäivän edetessä lähdettiin seuraavaksi suuntaamaan Tähtitornin kahvilaan, missä tilattiin siiderit, ja siitähän se ilta rupesi taas käynnistymään!

Kiikeli

 

Lauantain agendana oli lähteä tanssimaan, kun perjantaita oli vietetty puistoillen ja terassilla istuen. Lauantai-illalle tuli myön pienoinen vesisade, joten tanssipaikka sopi tälle illalle mainiosti. Lämpöä olikin ollut sen verran paljon, että pieni vesisade ei haitannut ollenkaan, piristi vain! Illan baariksi valikoitui toinen "vanhojen hyvien aikojen" vakkarimesta eli 45 Special. Lauantain jalkapallomatsin vuoksi tanssipaikka avattiin kuitenkin hieman myöhemmin (kaikki asiakkaat kuulemma katsovat ennemmin peliä) ja tämän tiedon saatuamme lähtettiin välissä käymään Woodbaarissa ja Hevimestassa yksillä, jonka jälkeen palattiin taas nelkkuun. Alakerran tanssipuoli oli auki, ja voi että me bailattiin koko yö!

Sekä lauantaina, että edellisenä päivänä perjantaina väkeä baareissa oli todella paljon, ja nelkun tanssipuoli aivan täynnä. Ihmisillä on selkeästi ollut todella, siis todella kova kaipuu päästä viihteelle. Ihmisten hyväntuulisuus ja iloisuus huokui aivan kaikkialla, ja itsestäkin tuntuu etten edes muista milloin viimeksi olisi oikeasti ollut niin kivaa. Tanssia taukoamatta biisi toisensa jälkeen, hiki valuen. H joutui luovuttamaan väsymyksen iskiessä hieman aikaisemmin, mutta me S:n kanssa reivattiin ihan pilkkuun asti. Missään ei näkynyt tai kuulunut ärhentelyä, ja täysin vieraat ihmiset hymyilivät toinen toisilleen. Ihan sairaan siistiä! Voi kumpa se ilta olisi voinut jatkua ikuisesti.

Jätskillä torin rannassa

 

Yhdeltä tuli kuitenkin pilkku, ja siihen mennessä oltiin tanssittu itsemme sen verran uuvuksiin että päätettiin lähteä ruuan haun kautta nukkumaan. Vettä satoi edelleen, joten oikeastaan ei ollutkaan muuta vaihtoehtoa. Kun päästiin H:n luokse, syötiin, juotiin vielä yhdet, mutta sitten väsymys ottikin jo vallan.

Sunnuntaina odottikin jo kotimatka. Onneksi ei ihan heti aamun ensimmäistä junaa oltu varattu, vaan saatiin nukkua rauhassa niin pitkään kun väsytti, ja ehdittiin sunnuntainakin vielä käydä ulkona kävelemässä ja torin rannassa jätskillä. Hyväntuulisuus huokui kaupungista edelleen, vaikka hieman hiljaisempaa olikin mitä perjantaina ja lauantaina. 

Nelkussa tanssilattia aivan täynnä!

 

Kotona olin vasta puolen yön aikaan, mutta onneksi puolisoni tarjoitui tulemaan hakemaan juna-asemalta. Busseja ei enää siihen aikaan liikkunutkaan, ja olisi ollut mälsää kävellä se reilu kilometri kotiin painavien kassien kanssa. H lahjoitti mulle valtavan kasan hänen vanhoja askartelutarvikkeitaan, ja lisäksi löysin kiinnostavia sarjakuvia, joten kassit oli kätännössä täynnä paperia.

Reissusta toipuminen otti useamman päivän, mutta onneksi itse nautin kesälomasta eikä velvollisuudet paina. Vähän käy sääliksi ystäviäni, jotka joutuivat maanantaina aamulla heräämään töihin. Tuntuu että joka ikinen lihas oli tanssimisesta kipeytynyt ja jumissa monta päivää, ja lisäksi valvominen on väsyttänyt niin että tällä viikolla on kyllä uni maistunut. Nämä on niitä hetkiä, kun saa huomata miten sitä ei enää ole niin nuori. Puhhh. Mutta hauskaa oli! Erittäin hauskaa! Lähden käymään Oulussa vielä elokuussa uudelleen, ennen kuin kouluni taas alkaa, ja heinäkuussa H piipahtaa täällä minun luonani, Kivaa on siis vielä tiedossa  tälle kesää!

Väsynyt kotimatkalainen

Minkälaisia fiiliksiä sinulla on? Joko kaipaat ns normaalia elämää, vai vieläkö jaksat pinnistellä ja vältellä ihmisjoukkoja ja turhia kontakteja? Vai oletko ehkä jo päässyt nauttimaan ns normaalista?