Vapputerveiset

Eilen juhlistettiin vappua, joka sujui täällä suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Oltiin puolisoni kanssa ihan vain kotosalla kahdestaan, mutta saatiin vappupäivästä mukava ja toivottu breikki arjen keskelle. En itseasiassa ollut alkuun edes varma, että juhlimmeko tänä vuonna vappua ollenkaan. Mieheni lähti sunnuntaina omien vanhempiensa luokse, kun etätyöskentely sieltä käsin sujuisi ihan siinä missä kotonakin. Samalla minä sain paremman rauhan keskittyä opintoihin, ja miehellekin pieni maiseman vaihdos teki oikein hyvää ja piristi mieltä. Siitä huolimatta, että viiden päivän ajan sain tehdä kouluhommia vuorokauden ympäri häiriöttä, niin stressi ei vain tunnu hellittävän eikä tehtävät vähenevän, ja ensi viikon kokeet kuumottelevat takaraivossa. Sain lauantaina kuitenkin kouluhommia sen verran mukavasti eteenpäin, että päätin heittää kouluhommat hetkeksi nurkkaan ja nauttia hetken yhteisestä ajasta.

Vappu oli meillä tosiaan aika pienimuotoinen, joten ajattelin että tähän samaan yhteyteen voisin hieman fiilistellä menneitä vappuja ja kertoa omista vappuperinteistä ja tavoista ja ylipäätään fiiliksistä tähän kyseiseen juhlaan liittyen. Vaikka vappu ei olekaan itselleni sillä tavalla merkityksellinen juhla noin niin kuin henkisellä tasolla, niin haluan sitä viettää ihan vain siitä syystä että pieni juhla arjen keskellä on aina tervetullutta, ja rakastan juhlien järjestämistä ja leipomista. Vaikka jotkut sanovatkin vapun olevan kevään tulemisen juhla, niin itse en näe näiden välillä oikeastaan mitään yhteyttä suomalaisessa kulttuurissa. Minulle vappu on työväen juhla, johon liittyy naamiaisia, ilottelua, ystävien kanssa hassuttelua ja karnevaalimeininkiä. Kevään tulemista juhlin taas enemminkin yksin, henkisellä tasolla, ja siihen liittyy henkisen tason rituaaleja ja meditaatiota. Voisin tästä tehdä ihan oman postauksen myöhemmin.

VAPPU 2021

Kuten jo mainitsinkin, tänä vuonna vapun viettoa hieman varjosti opiskelukiireet. Vallitsevasta koronatilanteesta johtuen tehdään molemmat töitä kotoa käsin, toisin sanoen minä opiskelen ja mies tekee töitä. Koska oma työskentelypisteeni on olohuoneessa, työrauhan saaminen ei aina ole kovin helppoa. Päätin siksi herätä jo viideltä, että ehtisin saada jotain kiireellisimpiä tehtäviä pois alta miehen vielä nukkuessa. Ja sainkin onneksi. Päivemmällä piti parin tunnin verran tehdä vielä ryhmätyötä teams-yhteyksien välityksellä, mutta sitten päästiin vähän rentoutumaan.

Kumpikaan meistä ei ollut koskaan aikaisemmin paistanut itse munkkeja, ja oltiinkin puhuttu jo etukäteen että tänä vuonna aiotaan niiden tekemistä kokeilla. Viime vuonna tehtiin yhdessä churroja, ja sillä tavoin kokeiltiin uppopaistamista vähän pienemmillä taikinapalleroisilla. Minut on nuorena onnistuttu pelottelemaan mahdollisella rasvapalolla niin lahjakkaasti, että olen ajatellut munkkien paistamisen olevan sellainen operaatio mihin tarvitaan ammattilaista. Churrojen paistaminen osoittautui kuitenkin sen verran hauskaksi ja vaivattomaksi hommaksi että ehdottomasti halusin kokeilla munkkeja! Ja nyt oli niiden munkkien vuoro. Kaivoin netistä ensimmäisen vastaan tulleen munkkireseptin ja se vaikutti hyvin yksinkertaiselta, mutta toteutuksen kanssa olin välillä hieman kysymysmerkkinä. Loppua kohden hommat alkoivat kuitenkin sujumaan ja viimeisimmistä munkeista tuli jo aika hyviä!

Tässä pieni kuvasarja munkkien valmistumisesta!

Mitä näille pitää tehdä??? O____o

Taikinan teko sujui kohotukseen asti ihan mallikkaasti, mutta sitten kun olisi pitänyt alkaa muotoilla taikinasta munkin muotoisia rinkuloita, ongelmat alkoivat... Odotin jotain pullataikinan kaltaista, ja muistan nähneeni joskus jossain videon pätkän, jossa taikinasta pyöritellään nätisti pulla ja sitten pyöritellään sormessa sitä kuin hulavannetta konsanaan jotta siihen saadaan nätti reikä. Mutta ei. Tämä taikina oli sen verran tahmeaa, että se vain tarttui joka paikkaan ja muotoilu oli lähes mahdotonta. Heittelin siitä lusikalla könttejä leivinpaperille, ja ajattelin tekeväni niihin reiät juuri ennen öljyyn pudottamista. Mutta ei sekään ihan niin helppoa ollut. Taikina tarttui käsiin kun sitä yritti muotoilla. Sain lopulta jonkinlaisen epämääräisen köntin tiputettua öljyyn, johin olin onnistunut pienen reiän saamaan keskelle ja ruokailuvälineitä apuna käyttäen sitä venyttelin suuremmaksi.

Siinä se paistuu, minun ihan eka munkki!

Taikinahan rupesi odottamattomasti myös turpoamaan öljyssä, ja munkki paisui aivan valtavaksi! Muistin myös väärin suositellun lämpötilan paistoöljylle, joten munkki lähti kylpemään vähän turhan aikaisessa vaiheessa, mutta eipä tuo tuntunut lopputulokseen vaikuttavan.

Tadaa! Munkki!

Ja siinä se komeilee valmiina! Kyllä tälle tekeleelle naurettiin vedet silmissä, mutta kukapa sitä ensimmäisellä kerralla täydellisesti onnistuisi missään :D

Seuraavat munkit onnistuivat jo huomattavasti paremmin. Puolitin leivinpaperille nostamani taikinapallerot, jolloin niistä tuli aika sopivan kokoisia munkkeja. Taikinan koostumus myös muuttui huomattavasti, mitä pidempään se seisoi pöydällä. Ehkä sitä olisi pitänyt kohottaa pidempään, tai ehkä myös taikinan kuivuminen auttoi asiaa, mutta viimeisimmissä munkeissa oli jo niin hyvä sitko että niiden pyörittely kädessä onnistui täysin vaivatta eikä taikina takertunut enää minnekkään. Lopputuloksena saatiin iso keko oikein maukkauta munkkeja, vaikka ulkonäkö olikin hyvin kotikutoinen. Mutta se kuulemma kuuluu asiaan. :D

Munkinpaistourakan jälkeen vappu sujui hyvinkin rennosti. Levittelin hieman serpentiiniä ympäriinsä koska kyllähän serpentiiniä täytyy olla! Olisin halunnut laittaa muutaman ilmapallonkin, mutta kuulemma ne oli kaupasta loppuneet. Munkkien kaverina mulla oli alkoholiton kuohuviini, koska tällä hetkellä ei vain ole varaa pitää krapulapäiviä. En ole juurikaan siman ystävä, vaan kuohuviini on aina ollut osa mun vappua. Onneksi nykyään on hirveän hyviä vaihtoehtoja myös alkoholittomien juomien suhteen!

Meidän ilta meni pitkälti vanhoja muistellessa ja nostalgisoidessa. Bailattiin ysärimusiikin tahtiin, väsähdettiin, ja vaihdettiin lopulta Netflixiin. Vatsa oli niin täynnä munkkia ettei enää ollut tilaa perunasalaatille ja (kasvis)nakeille, jotka kuuluvat meillä myös vappuperinteisiin. Mun oli pakko painua peiton alle jo joskus yhdentoista aikaan. Aikainen herätys otti veronsa. Vaikka oltiinkin ihan vaan kahdestaan ja vietettiin vappua hyvin pienimuotoisesti, niin täytyy sanoa että meillä oli kyllä hyvä vappu. Mä nautin siitä, kun saadaan viettää aikaa yhdessä ja keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä. Normaalissa arjessa meillä on joskus hankala löytää vastaavanlaisia hetkiä, kun mun opinnot vie niin paljon aikaa ja painottuvat iltaan miehen tehdessä päivätyötä. Siksikin pidän siitä, että pienet juhlat kuten vappu ovat kalenterissa rikkomassa arkea.

Tänä vuonna maistoin myös ensimmäisen kerran itsetehtyä tippaleipää. Mies toi tullessaan muutaman kappaleen anopin leipomia tippaleipiä, ja kyllä ne ehdottomasti voittavat kaupan tippaleivät. Viime vappuna maistoin ylipäätään tippaleipää ensimmäisen kerran. Vaikka tippaleivällä on hauska, serpentiinimäinen muoto ja se ulkonäkönsä puolesta sopii täydellisesti vappuun, niin itselläni tämä ei noussut suosikkileivonnaisten joukkoon. Kyllä se jatkossakin on munkki, joka omasta vappupöydästä löytyy. Maistettiin aikaisemmin myös uutta, suolakaramelli-suklaa-tippaleipää, joka oli kauppoihin ilmestynyt, mutta pakko sanoa kyllä tällekin, että ei jatkoon. Vaikka maku olikin ihan hyvä, niin leivoksen syöminen oli kyllä sellaista sotkemista, että siitä aiheutunut turhaantuminen vei voiton.

Myös foliopallo kuuluu omiin vappuperinteisiini. Tänä vuonna sain yllätyspallon mieheltäni jo ennen vappua ja ennen kuin hän lähti reissuun, joten se oli nyt jo hieman lörähtänyt eikä siksi päässyt kuviin. Mutta yllätyspallo oli kaupan viimeinen Paavo Pesusieni pallo, ja koska minä rakastan Paavo Pesusientä oli miehen täytynyt se tottakai minulle tuoda sellaisen bongattuaan. Eikä näitä Paavo- palloja enää lähempänä vappua ilmestynytkään myyntiin.

Sain Paavo Pesusieni -ilmapallon yllärinä noin viikko ennen vappua

 

MUISTOJA MENNEILTÄ VAPUILTA

Churrot vappuna 2020

Viime vuonna vappua vietettiin yhtä lailla koronan ehdoilla, kuten nytkin. Viime vuosi oli hyvin samankaltainen mitä tämäkin vuosi, mutta opiskelujen sijaan olin töissä. Työpaikkani oli tuolloin sairaalassa, joten koronatilanteen takia töitä oli tuplasi enemmän kuin normaalisti. Myös vappupäivä oli minulla työpäivä, joten siitäkin syystä piti juhlia hieman rauhallisemmin. Viime vappuun kuuluivat churrot ja tippaleipä, jota maistoin tuolloin ensimmäistä kertaa. Juomana meillä oli myös tuolloin alkoholiton kuohuviini sekä Kaskein juhlasima, joka oli muuten yllättävän hyvä myös minun mielestäni, joka en normaalisti simasta niin välitä. En ole täysin varma mutta tämä saattoi olla meidän ensimmäinen yhteinen vappumme mieheni kanssa. Sitäkin kovasti yritettiin eilen muistella, että mitä mitä olemme aikaisempina vappuina tehneet, mutta mitään selkeitä mielikuvia ei kyllä tullut. Seurustelumme alkuaikoina olimme etäsuhteessa, joten on hyvin mahdollista, että vappua on vietetty muissa merkeissä.

Viime vapulta erityisen hyvin on jäänyt mieleen myös vappupalloni Ledi Ampiainen, joka pörräsi yllättävän pitkään asunnossamme meitä ilahduttaen keväisellä olemuksellaan. Nimensä Ledi sai Beatlesin mukaan. Kaikkihan varmasti tietää sen kappaleen, Ledi Beee, Ledi Beeeeeee, Ledi Beeee….

Ledi Bee

Jottei kukaan ymmärrä väärin, niin tässä oli pieni maistiainen huumorista jota mieheni kanssa monesti viljelemme 😉

Jos muistelen nuoruuteni vappuja, niin vappu on ollut minulle aikaa hullutella ja hassutella ystävien kanssa. Vappuna on puettu hullut tai muutoin itselle epätavalliset vaatteet päälle ja lähdetty ulos pyörimään. Löysin muutamia vappukuvia vuodelta 2010, jossa olen pukeutunut jonkin sortin Cow Girliksi. Olin juuri vaalentanut hiuksiani mustasta, jotta voisin laittaa niihin pinkin shokkivärin, ja vedin vapun tarkoituksellisesti tällä oranssihtavalla tukalla. Täysi-ikäistymisen jälkeen vappuun on kuulunut pieni (tai vähän isompikin) hiprakka, ja se että jokaiselle mahdolliselle vastaantulijalle on huudeltu ”Klara vappen!!!!” ja puhalleltu serpenttiiniä ja saippuakuplia. Joskus foliopallo on ollut asuun kiinni sidottuna. Vappuaattoon on kuulunut pussikaljoittelu puistossa sään niin salliessa, ja tavallisesti vappupäivä on mennyt huonoa oloa potiessa. Joskus hurjimpina vuosina taas on viiletetty menemään sekä vappuaattona että -päivänä.

Vappu 2010

 
Vappupiknikillä en ole varmaan koskaan ollut, ellei halua sitten ajatella että pussikaljoittelu menee piknikistä. Vappupiknikin vappupäivänä haluaisin kyllä joskus toteuttaa! Toki toukokuun ensimmäinen päivä on vielä niin varhaista kevättä, että auringon paisteeseen ja räntäsateeseen on yhtä suuret mahdollisuudet. Ja vaikka aurinko sattuisikin paistamaan, saa vaatetta piknikille varmasti siitä huolimatta varata. Monta vuotta elämästäni vietin myös Oulussa, jossa ei tähän aikaan vuodesta ole vielä lumetkaan täysin sulaneet. Niinä vuosina vapun vietto koostui tavallisesti kotibileistä, ja illalla lähdettiin baariin. Itseasiassa uskoisin, että olemme hyvän ystäväni kanssa viettäneet vappupiknikkiä parvelleella näinä Oulu-vuosinani.

Yhtä vappua muistan juhlineeni ylioppilaslakki päässäni, koska sekin on jonkinlainen perinne. Itse en tätä kuitenkaan uskalla tavaksi ottaa, ainakaan silloin jos mukana on yhtään alkoholia. Onnistuisin aivan varmasti vain likaamaan ja rikkomaan sen.

Miten sinun vappusi sujui? Onko sinulla vappuperinteitä, jotka toistuvat vuosittain vai juhlitko aina fiiliksen mukaan? Mitkä on parhaat vappuherkut? :)