Puuhailua villiyrttien parissa: Nokkonen säilöön!

 

Villiyrtit ja niiden käyttö on kiehtonut mua aina tosi paljon. Muistan, kun eka kertaa teini-ikäisenä tutustuin wiccalaisuuteen, ja sitä kautta tutuksi tuli erilaiset luonnonyrtit ja niiden hyödyntäminen. Vaikka loppujen lopuksi en kokenutkaan wiccalaisuutta ihan täysin omakseni, niin sieltä jäi kuitenkin elämään tämä kiinnostus yrttejä kohtaan.

Oon halunnut kokeilla villiyrttien keräämistä ja hyödyntämistä jo vuosikausia, mutta syystä tai toisesta se on aina jäänyt. Ehkäpä isoimpana syynä on ollut se, että olen suurimman osan elämästäni asunut kaupungissa ja muuttanut sen verran tiheään, ettei oikeastaan ole tiennyt että mistä niitä lähtisi keräämään. Autottomuus on myös rajoittanut sitä, miten pitkältä yrttien hakemista on voinut edes suunnitella. Erityisesti nokkosen keräämistä olen suunnitellut niin pitkään, että tietoa aiheesta on tähän päivään mennessä kertynyt sen verran, että enää ei tarvitsisi kuin saada itsensä liikkeelle.

 

Nokkosen keruuta

 

Ja nyt viimein sainkin! Tällä hetkellä elämä on sen verran rauhallista ja hyvällä pohjalla muutenkin, että saatoin ottaa auton alleni ja huristella vanhempieni luokse nokkosen keruuseen. Täällä maaseudun rauhassa meillä on iso piha, kaukana liikenteen hälinästä ja nokkonen rehottaa riesaksi asti. Tämä olisi ollut ihanteellinen paikka nokkosen keruulle aikaisemminkin, mutta asuin monta vuotta elämästäni kuudensadan kilometrin päässä, joten ihan nokkostenkeruureissu ei näihin maisemiin ole ollut kovin järkevää.

Koen että nokkonen on helppo villiyrtti aloittelevalle yrttiharrastelijalle, jollaiseksi myös itseni koen. Vaikka olenkin kasvattanut tietoisuuttani lukemalla paljon, niin käytännön kautta tullut kokemus on ollut hyvin hyvin vähäistä. Nokkonen on kasvi, jonka varmaan jokainen tunnistaa, eikä sen maku ole liian erikoinen, joten siksi sen kanssa on hyvä aloittaa. Sain kerättyä pienen kassillisen nuoria nokkosia, jotka olen tässä illan aikana ryöpännyt ja säilönyt osan pakastamalla ja osa on kuivumassa kasvikuivurissa ja uunissa.

 

 Nokkostietoa

Halusin laittaa tähän yhteyteen pienen tietoiskun nokkosen käytöstä ja vähän sen historista. Tässä osiossa on käytetty lähteenä Sinikka Piipon kirjaa Suomen luonnon lääkekasvit (2018). 

 

Nokkosen ryöppäystä

 

Nokkonen (urtica dioica) on yleinen ruohokasvi koko Suomessa, mutta yleisin se on etelässä. Urtica- nimi tulee latinan kielen sanasta urere, joka tarkoittaa polttamista. Erityisesti pohjoisessa Euroopassa nokkosta on pidetty taikakasvina, rohtona, ravintona mutta myös tekstiilikasvina. Nokkosen siemenistä on tehty lemmenlääkettä, ja nokkosella piiskaaminen oli Roomassa tunnettu hoitomuoto mm. potenssin parantamiseen. Kylmissä ilmastoissa nokkosella on piiskattu myös siksi, että sen polte lämmitti ihoa.

Vuosisatojen ajan nokkosta on käytetty rohtona lähes joka vaivaan. Edellä mainittu lemmenlääke valmistettiin sekoittamalla nokkosta ja hunajaa makeaksi juomaksi. Nokkosensiemenmurskaa on levitetty pakkasen puremalle iholle sekä reumaattisille jäsenille. Vilu- ja vesitaudista kärsivälle valmistettiin "heinähaudetta", johon kerättiin yhdeksää erilaista yrttiä nokkosen ollessa niistä yksi. Nokkosta on syötetty myös eläimille: kun hevosen ruokaan lisättiin nokkosta ennen markkinoille viemistä, saatiin sen karva kiiltämään. Myös huonosti munivien kanojen ravintoon lisättiin nokkosta. Suomalaisia nimityksiä nokkoselle ovat nokkoskaali, viholaiskaali, vihantakaali ja vehreäkaali ja ne kuvastavat nokkosen käyttötapoja.

Nokkonen kannattaa kerätä keväällä, kun se on noin kymmenen senttimetrin mittainen ja ennen kuin se ehtii kukkimaan. Vanhan uskomuksen mukaan nokkonen kannattaa kerätä kolmen aurinkoisen päivän jälkeen, jolloin siinä on vain vähän nitraattia. Nitraattien saantiä vähentää myös runsaan C-vitamiinin syönti nokkosen yhteydessä sekä nokkosen ryöppäys. Ryöppäämisellä tarkoitetaan nokkosen pikaista keittämistä suolavedessä. Muutama minutti, tai joissain lähteissä jopa 30 sec riittää. Ryöpätty nokkonen säilyttää myös vihreän värinsä paremmin.

 

Nokkoskuutioita matkalla pakkaseen

 

Nokkonen on hyötykasvi, jonka voi käyttää kokonaisuudessaan juuresta latvaan. Keväisin parhaimmillaan ovat nokkosen versot ja myöhemmin kesällä voi käyttää nokkosen latvaosaa. Kasvaessaan nokkosen varsi muuttuu puumaiseksi, eikä se siksi ole loppukesästä enää keräämisen kannalta hyvä. Nokkosen juurta voidaan kerätä aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Nokkosen lehdet ja siemenet sopivat moniin ruokiin, ja nokkosta voi käyttää pitkälti samaan tapaan kuin pinaattia. Nokkosta kannattaa kokeilla letuissa, sämpylöissä, keitoissa ja kastikkeissa. Lisäksi nokkosesta voi valmistaa mm. teetä, tuoremehua, lehtivihreäjauhetta, siirappia, hunajauutetta, simaa ja olutta. Nokkostä käytetään myös shampoossa ja erilaisissa hoitavissa kääreissä.

 Nokkosessa on monia antioksidantteja, vitamiineja, kivennäisaineita, steroleja ja fenoleja ja siitä syystä nokkosta on käytetty paljon rohtona. Ensisijaisesti sitä on käytetty yleiskunnon ylläpitoon ja sairauksien ennaltaehkäisyyn ja alikuntoisuuteen. Sitä on käytetty myös sekä henkiseen että fyysiseen voipumuuden tunteeseen ja hedelmättömyyteen. Nokkosen siementä suositellaan toipilaille, masentuneille ja impotenssista kärsiville. Nokkosen sanotaan auttavan myös muistin ylläpitämiseen.

Nokkosen voidaan ajatella olevan todellinen superrohto, sillä sen käyttöä on suositeltu myös astmaatikoille, keuhkoputken tulehdukseen, yskään, kuumeeseen, ruuansulatusvaivoihin, maksa- ja sappivaivoihin, ripuliin, ummetukseen, peräpukamiin, painonhallintaan, virtsatievaivoihin, kohonneeseen verenpaineeseen ja verenkiertohäiriöihin, verensokerin alentamiseen, ientulehduksen torjumiseen, päänsärkyyn, huimaukseen, liialliseen kuukautisvuotoon, kuukautuskipuihin, synnytyksen jälkeiseen verenvuotoon, valkovuotoon, reumaattisiin vaivoihin, kihtiin, noidannuoleen ja jopa syöpien tukihoitoon. Listaa lukiessa tuntuu siltä, ettei sellaista vaivaa olekaan johon nokkonen ei auttaisi. Nokkonen ei tietenkään yksin paranna mistään sairaudesta tai vaivasta, ja nykypäivänä kannattaa ensisijaisesti kääntyä aina lääkärin puoleen. Nokkosen uskotut vaikutukset ovat silti mielenkiintoista luettavaa ja sopivissa määrin se ehdottomasti tukee monipuolista ruokavaliota.

 

Nokkosta kuivumassa kuivurissa ja uunissa

 

Nokkosen keräämisessä kannattaa kuitenkin olla tarkkana juurikin sen sisältämän nitriitin takia. Nokkosta ei kannata kerätä liian rehevästä ympäristöstä kuten komposteista tai navetan tai muiden ulkorakennusten läheisyydestä. Nokkosruokia ei suositella alle 1-vuotiaille lapsille laisinkaan eikä munuaisten tai sydämen vajaatoimintaa sairastavien kannata käyttää nokkosteetä. Nokkonen voi aiheuttaa myös allergista reaktiota siitepölyallergiasta kärsivälle ja vatsaoireita. Liiallinen nokkosen käyttö voi myös sekoittaa joidenkin lääkeaineiden vaikutusta.

Koen itse valtavan kiinnostavaksi erilaiset kasvit, niiden historian, vanhat uskomukset ja erilaiset käyttötavat. Mitä ajatuksia tämä kirjotus sinussa herättää? Haluaisitko kuulla lisää esimerkiksi muista villiyrteistä? Oletko itse käyttänyt villiyrttejä?