Tervetuloa Lintukotoon

  

Tervehdys, Vaeltaja. Olet saapunut Sielulinnun maille, omaan pieneen Lintukotooni. Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi! Tämä blogi toimii paikkana purkaa mielessäni pyöriviä ajatuksia, paikkana jakaa niin iloja kuin suruja elämän varrelta, sekä paikkana tallettaa pala itseäni. En aio lokeroida blogia tai sen sisältöä minkäänlaisiin raameihin, vaan antaa sen poukkoilla niin kuin elämä poukkoilee. Sisältö voi vaihdella mieltäni painavista ajatuksista omiin kuulumisiin, valokuviin, taiteeseen, käsitöihin, kiinnostaviin kirjoihin tai elokuviin sekä pinnallisempiin, kepeämpiin aiheisiin.  

 

Blogin kirjoittaminen oli minulle rakas harrastus vuosia sitten, joka valitettavasti jäi muun elämän jalkoihin. Olen kuitenkin jo pidemmän aikaa haikaillut sen ajan perään, kun niin monet kirjoittivat blogia, jakoivat pieniä paloja elämästään. Blogit yhdistävät samantyylisiä ihmisiä, ja yhteisöllisyys tuntui todella vahvalta. Nyt, monen vuoden blogitauon jälkeen huomasin ilokseni, että muutamat henkilöt, joita silloin joskus seurasin, ovat jaksaneet omaa blogiaan päivitellä ja ylläpitää ja se innosti minuakin palaamaan oman blogin pariin.

 

Sielulintu oli linnun hahmoinen sielueläin ja vertauskuva suomalaisessa ja karjalaisessa muinaisuskossa. Lintu toi sielun syntymässä, ja vei sen kuoleman hetkellä.

 

Muutamalla sanalla voisin itsestäni kertoa tässä ensimmäisessä postauksessa. Sitä kautta ehkä saat hieman käsitystä siitä, minkä tyyppistä sisältöä blogiin mahdollisesti on tulevaisuudessa odotettavissa. Olen tällä hetkellä 30-vuotias nuori nainen, ja elämä on heittänyt minut monen mutkan kautta pääkaupunkiseudulle asumaan. Hieman etsin vielä omaa paikkaani tästä melskeestä, mutta haluan uskoa siihen, että kaupunki alkaa jossain kohti tuntumaan kodilta. Toisinaan haikailen takaisin Ouluun, jossa asuin 7 vuotta ja jonne jäi paljon ystäviä, mutta työnäkymien takia lähdin takaisin eteläsuomeen ja aion katsoa läpi, mitä mahdollisuuksia täältä löytyy.

 

Tällä hetkellä päiväni koostuvat amk-opinnoista, joita suoritan monimuotototeutuksessa. Opiskeluni olisi epäopiskelua, vaikkei ulkona jylläisikään viirusta, ja etäopiskelu jatkuu, kun muut pääsevät palaamaan lähiopetuksen pariin. Ensimmäinen vuosi on pian pulkassa ja toistaiseksi minusta tuntuu, että olen opiskelemassa oikeaa alaa. Vielä kolme vuotta tästä eteenpäin, ja minusta tulee tieto- ja viestintätekniikan insinööri, mikäli kaikki menee suunnitellusti. 

 

Sielulintu on eräänlainen hengen, sielun ja elämän energian ilmentymä. Sielulintu on eteerinen henkiolento, ja myös ihmisen seuralainen läpi elämän.

 

Vapaa-aikaa ei opintojen ohella liikaa ole, mutta silloin kuin sitä sattuu löytymään, löydän itseni erilaisten luovien harrastusten parista. Rakastan mm. valokuvausta, värityskirjoja, scrapbook- ja paperiaskartelua, erilaisten kalentereiden ja muistikirjojen kanssa touhuilua, yrttien kasvatusta, ruuan laittoa ja leipomista sekä itseni kehittämistä henkisellä puolella. Keräilen kauniita postikortteja, taideprinttejä ja teehyllyni on täynnä erikoisia irtotee-makuja. Rakastan kirjoja. Haluaisin aloittaa joogaamisen uudelleen, mutta en oikein osaa kotioloissa keskittyä tai luoda oikeanlaista ilmapiiriä. Odotan, että ryhmäliikuntatunnit ovat taas sallittuja, ja mahdollisesti sitten otan myös joogan taas osaksi arkeani.

 

Olen kiinnostunut myös mystiikasta, luonnosta, luonnonuskonnoista ja tietynlaisesta henkisyydestä. Vihreä noituus, yrtit ja niiden voimat, vanhat uskomukset ja mytologiat, suomalaiset kansantarut, Suomen muinaisusko. Näistä asioista ammennan inspiraatiota ja tasapainotan opiskelusta ja tulevasta työstä kumpuavaa teknistä ja järjellistä puolta itsessäni. Suomalaisesta kansanperinteestä olen ammentanut inspiraationi myös uuteen nimimerkkiini. Se kuvastaa erityisesti henkistä puolta minussa.

 

Sielunvaelluskoa tavataan myös saamelaisilta, jotka muun muassa uskoivat että kuolleen metsämiehen sielu siirtyy kuukkeliin. Suomalaisessa kansanuskossa merimiesten sielujen on nähty lentävän lokkeina meren selällä.

 

Ulkoisesti olen tällä hetkellä ehkä hieman rockahtava hippi, jos näin voi sanoa. Viimeksi, kun olen blogimaailmassa pyörinyt, otin vaikutteita goottityylistä ja toteutin kyseistä tyyliä toisinaan melko näyttävästikin. Rakastan edelleen synkkää estetiikkaa, kauhuelokuvia ja musiikkimakuni on raskaamman puoleinen, mutta olen huomannut myös kaipaavani vaihtelua. Ja käytännöllisyyttä. Olen antanut itselleni luvan siihen, että minun ei tarvitse lokeroida itseäni, eikä minun tarvitse todistella kenellekään mitä olen tai mitä en ole, ja se on tuonut tietynlaisen vapauden tunteen. Voin laittaa kiiltävät pvc-vaatteet päälleni ja lähteä gootticlubille tanssimaan itseni uuvuksiin asti, ja seuraavana päivänä pukeutua luonnonläheisiin väreihin, vaatteisiin, jotka ovat mukavat päällä ja lähteä luontoon rauhoittumaan. Eikä se tee minusta feikkiä tai epäaitoa ihmistä. Tällainen minä olen.