Nimimerkki on turvani

 

Uniikki ja erikoinen nimi voi olla siunaus tai kirous. Tiedän sen varsin hyvin, sillä itselläni on vähän harvinaisempi sukunimi. Etunimeni sen sijaan on hyvin perinteinen, suomalainen nimi, mutta sukunimeni ansiosta tästä maailmasta ei löydy toista saman nimistä henkilöä. Sukunimeni on helppo muistaa, sillä siihen liittyy historiallisia tapahtumia. Se jää mieleen.

 

Mieleenpainuvasta nimestä on hyötyä esimerkiksi silloin, kun yrittää brändätä itseään tai osaamistaan. Erikoisempi nimi on jollain tavalla ”uskottavampi”, jos tekee taidetta, ja väitän, että erikoisen nimen omaava henkilö joutuu tekemään hieman vähemmän töitä erottuakseen. Toki lahjoja ja osaamista täytyy olla, harvempi meistä kuitenkaan ihan pelkän erikoisen nimen takia ostaa esimerkiksi taulua, jos ei muuten siitä pidä. Mutta jos laitetaan rinnakkain kaksi uraansa aloittelevaa, lahjakasta taitelijaa, joista toisen nimi on Korhonen ja toinen on Usvaniitty, niin väitän, että jälkimmäinen joutuu tekemään hieman vähemmän töitä erottuakseen. Mutta tämä ei oikeastaan ollut aiheeni tällä kertaa. Haluan avautua hieman erikoisemman nimen mukanaan tuomista varjopuolista ja tietynlaisen anonymiteetin säilyttämisestä.

 

Sain tässä muutama viikko takaperin pienen henkisen romahduksen, kun facebook-tililleni oli ilmestynyt kaveripyyntö henkilöltä, jota olen yrittänyt saada pois elämästäni. Kyse on epäterveestä pakkomielteestä, joka ei vaan tunnu loppuvan. Olen estänyt hänen yhteydenottojaan monesta paikasta, mutta uuden tilin varjolla hän on sinnikkäästi jatkanut yrittämistään. Ennen tätä viimeisintä kaveripyyntöä sain olla noin pari vuotta rauhassa, ja siinä ajassa olin ehtinyt jo pyyhkiä koko ihmisen pois mielestäni. Ehdin luulla, että se on ohi ja hän on viimein jättänyt minut rauhaan. Kunnes sain taas huomata, että tuttu feikkiprofiili odottelee pyynnön hyväksymistä. Se sai minut murenemaan. Poistin tämän seurauksena koko facebook-tilini.  

 

Valitettavasti omalla kohdallani tämä ei ole ainutkertainen tapaus. Elämääni on mahtanut muutamakin hieman sinnikkäämpi kosiskelija, jotka eivät ota kieltävää vastausta kuuleviin korviinsa ja jotka jaksavat yrittää vuosia. Henkilöltä puuttuu kaikki kunnioitus omaa sanaani ja parisuhdettani kohtaan. Luultavasti olisin aiheuttanut näissä henkilöissä aivan saman pakkomielteisen suhtautumiseen itseeni, vaikka nimeni olisi tavallisempi, mutta erikoisen nimeni ansiosta minun löytämiseni internetistä on aivan liian helppoa ja vaivatonta.

 

Ennen kuin lopullisesti poistin facebook-tilini, estin tämän uuden profiilin yhteydenotot ja yritin vaihtaa facebookissa näkyvää nimeäni. Nimen vaihtaminen onnistuikin helposti, mutta valitettavasti oikea nimeni oli tallentunut profiililinkkiin, ja täten minut pystyi edelleen hakutoiminnolla löytämään, vaikka nimen kohdalla olisi lukenut mitä. Linkin muokkaaminen ei ollut mahdollista.

 

Toisen ”järkytyksen”, jos näin voi sanoa, koin palatessani bloggeriin. En ollut muistanut googlen tekemään uudistusta, jossa nimimerkkikäytännöstä on pyritty pois ja bloggailu tapahtuisi pitkälti omalla nimellä. Koska google-tilini on luotu sähköpostilla joka on muotoa etunimi.sukunimi, ei taaskaan auttanut se, että vaihtaisin vain nimeäni. Sähköpostiosoite, josta oikea nimeni löytyy, on varsin helposti kaivettavissa esille. Sähköpostin ja nimeni näkymisen takia jossain määrin pelkäsin, että nimeäni googlettamalla nämä stalkkerit ovat pian lukemassa blogiani. Jos olet omaa nimeäsi googlannut, niin tiedät varmasti että kaikki käyttämäsi sosiaalisen median palvelut tulevat nätisti listattuna esille. Tämän ongelman ratkaisin tekemällä uuden profiilin, ja varmuuden vuoksi otin käyttööni täysin uuden nimimerkin ja sähköpostin, jotta pelkästään niiden perusteella minua ei voitaisi yhdistää aikaisempiin tekemisiini.

 

Tässä kohtaa joku saattaa ihmetellä, että miksi itseään on sitten pakko tunkea nettiin? Eikö olisi paljon helpompaa vain poistaa kaikki sometilit ja jatkaa elämää? Varmasti se olisikin helpoin ratkaisu ongelmaani, mutta toisaalta taas kenelläkään ei pitäisi olla sellaista valtaa toiseen ihmiseen, joka rajoittaa tämän tekemisiä. Kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään sitä, että viestilaatikossasi voi milloin tahansa olla viestejä, jotka saavat sinut voimaan pahoin, ei-toivottuja kuvia tai videoita genitaalialueista tai halveksivaa tekstiä omasta kumppanistasi. Varsinkin tähän maailmanaikaan, kun ihmiset viettävät paljon aikaa neljän seinän sisällä ilman todellisia sosiaalisia kontakteja, sosiaalinen media ja tietynlainen yhteisöllisyyden tunne ovat tärkeitä jaksamisen ja mielen hyvinvoinnin kannalta.

 

Facebook ja Instagram ovat mielestäni hyviä tapoja pysyä jokseenkin kärryillä siitä, mitä ihmisille kuuluu. Sekä omien päivitysten tekeminen että toisten seuraaminen on tehty todella vaivattomaksi. Kuitenkin itse pidän enemmän blogin kaltaisesta alustasta siksi, että se tarjoaa paljon syvemmän katsauksen ihmiseen, ja siihen, mitä hänelle todella kuuluu. Millaisia ajatuksia hänen päässään tällä hetkellä pyörii, mistä hän on nyt juuri kiinnostunut? Näiden pikaviestimien kautta yhteydenpito jää helposti hyvin pinnalliseksi, kun taas täällä koen voivani luoda syvempiä yhteyksiä niin omaan itseeni, kuin myös muihin bloggaajiin. Kaiken tämän haluaisin kuitenkin tehdä nimimerkin turvin, sillä vaarana on, että joku kiintyy blogin kautta syntyneeseen mielikuvaan ja muodostaa vastaavantyyppisen epäterveen pakkomielteen, mitä edellä jo kuvailin.

 

Luodessani uutta google-tiliä itselleni otin samalla myös operaatioksi tutkailla, mitä kaikkea google on minusta jo ehtinyt tallentaa ja tässä kohtaa koin taas pienen järkytyksen. Olen kyllä ollut tietoinen siitä, kuinka google ja sosiaalinen media jatkuvasti keräävät meistä tietoa, mutta mielen ollessa jo valmiiksi hieman järkkynyt, tämä huomio lisäsi vain bensaa liekkeihin niin sanotusti. Google mapsista löytyi sekä kotiosoitteeni että työpaikkani osoite, ja pystyin jäljittämään tekemisiäni vuosia takaperin. Luultavasti ainakin osa tiedoista oli sellaisia, jotka näkyivät vain itselleni, mutta kauhuissani rupesin deletoimaan tietoja sen enempää miettimättä kenelle ne näkyvät.

 

Tämä kaikki on saanut minut miettimään sitä, miten paljon internet on muuttunut. Käyttäjät on tuotteistettu infopaketeiksi, joita myydään mainostajille. Henkilökohtaisesti minua ei kuitenkaan haittaa se, että näen kohdennettuja mainoksia, jos mainoksia joudun katselemaan, mutta kun varjopuolena on se, että menetän mahdollisuuden anonymiteettiin niin alan olla hieman huolissani internetin kehityssuunnasta. Vaikka siis toki anonyymina kirjoittelu on mahdollista vielä. Tässä sitä nimimerkin takana parasta aikaa naputellaan ja jonkin verran on jäljellä myös vanhoja kunnon keskustelufoorumeita, joissa myöskin toimitaan nimimerkin takana. Mutta trendi näyttäisi kuitenkin olevan pois tästä. Ja se huolettaa minua. Toki ymmärrän sen, ettei täysi anonymiteetti internetissä ole hyvä asia, sillä se mahdollistaa rikollisen toiminnan. Mutta onko ihan kaikkea pakko tehdä omalla nimellä, luovuttaen samalla kaikki mahdolliset yhteydeystietonsa?

 

Oletko itse kokenut oloasi turvattomaksi netissä? Kerro kommenteissa, minkälaisia ajatuksia tämä aihe sinussa herättää. Kuulisin mielelläni ajatuksia ja kokemuksia eri ihmisiltä.