Tervetuloa takaisin, Aurinko!

 

Tänään on talvipäivänseusaus, joka tarkoittaa astrologisesti sitä että elämme nyt vuoden pimeintä päivää, mutta huomisesta alkaen valon määrä alkaa jälleen lisääntymään ja päivät pitenevät. Pakanallisessa perinteessä talvipäivänseisauksen aikaan on juhlittu Yulea, josta ammennan itsekin paljon inspiraatiota omiin perinteisiini. Koska panostan tavallisesta joulun viettoon niin paljon, ei minulla ole ollut tapana talvipäivänseisauksen aikaan sen kummemmin juhlia. Korkeintaan teen pienimuotoisen meditatiivisen harjoitteen itsekseni ja polttelen kynttilöitä. Halusin nyt kuitenkin kirjoittaa talvipäivänseisauksesta ja pakanallisista Yule-perinteistä yleisesti, samalla peilaten niitä hieman omaan joulunviettooni. Olkoon tämän postauksen kirjoittaminen siis tänä vuonna minun talvipäivänseisauksen riittini.

Vaikka olenkin sisällyttänyt omaan jouluuni paljon pakanallisia perinteitä ja ajatuksia, olen aina puhunut joulusta enkä Yulesta. Suomen kielen joulu-sana on johdettu yulesta, enkä siksi ole kokenut tarpeelliseksi alleviivata tätä eroa. Jos meillä puhuttaisiin Kristusmessusta, kuten englanninkielessä (Christmas), niin silloin tilanne olisi eri.

Luonnonuskovaiselle, jollaiseksi myös itseni miellän, talvipäivänseisaus merkitsee suurta valon juhlaa. Se on ollut sydäntalven alun suuri juhla, jonka teemoja ovat vapaus, valo, ilo ja kiitollisuus. Päivää on juhlistettu mm. kynttilöitä polttamalla ja myös jouluhalon polttaminen on tuttu perinne luonnonuskovaisten parissa. Myös itselleni nimenomaan jouluhalko symboloi tätä valon juhlaa, ja halon palamista katsellessa on hyvä hetki pohtia näitä edellämainittuja teemoja.

Moni on saattanut joskus miettiä, miksi appelsiini kuuluu monen perheen joulukoristeisiin. Neilikka-appelsiinit tuovat tuttua joulun tuoksua kotiin ja kuivatut appelsiinien viipaleet ovat jo melko yleinen joulukoriste. Sen lisäksi, että appelsiinit ovat sesongissa tähän aikaan vuodesta, on ne liitetty valon juhlaan jo varhaisessa kelttiläisessä perinteessä. Kirkkaan värinen appelsiini symboloi aurinkoa. Viime jouluna kuivattelin itsekin reilun määrän appelsiini- ja muita sitrussiivuja, ja viime vuotiset hedelmät ovat säilyneet niin että samat koristeet on voinut ripustaa tänäkin vuonna ikkunoihin. Itselläni on käytössä kasvikuivuri, jolla kuivattaminen käy suht vaivattomasti vaikkakin hitaasti. Paksuinpia siivuja kuivattelin jopa parin päivän ajan. Mikäli hedelmään jää kosteutta, on vaarana että se homehtuu.

Juhlaan on kautta aikojen kuulunut myös hyvä ruoka ja juoma, jota on ollut tarjolla runsaasti, ja siitä on nautittu lähimmäisten ihmisten seurassa. Ei siis kovin suuresti eroa joulunvietosta. Mikäli talvipäivänseisaus ja pakanalliset perinteet kiinnostavat enemmänkin, kannattaa käydä lukemassa myös tämä Kolmannen silmän julkaisema artikkeli aiheesta.

Rauhaisaa joulun odotusta kaikille <3